Riemukasta musisointia

Mummo Mutikainen meni lauantai-iltana sinne minne muutkin musiikista tykkäävät Porvoon seudun ihmiset eli Taidetehtaalle kuuntelemaan - ei ihan itseään Paganinia mutta mummon mielestä yhtä loistavaa viulun taituria.
   Viulistin nimi oli Ilya Gringolts, ja mukana oli Suomalainen barokkiorkesteri ynnä Meta4-kvartetti liidaamassa. Mitä liidaus meriteeraa, se ei mummolle selvinnyt eikä moni muukaan asia, vaikka hän kotiin päästyään  pisti koko tietokoneosaamisensa peliin ja näppäili läpi vikipediat ja muut tietolähteet. Porvoon pojan Tuomas Hannikaisenkin nimi siellä vilahti, mutta eipä tätä ainakaan lavalla näkynyt.
    Mutta viis niistä tiedoista! Soitto oli riemullista, oikeata yhdessä musisoimisen iloa. Täydellistä taitavuutta niin säveltäjiltä eli Paganinilta ja Mendelssohnilta kuin esittäjiltä. Täysi sali sai nauttia huippuosaajien taidosta ja soittajien nuorekkaasta elämänilosta. Lisämausteena ykkösviulistin nuori into ja yhteistyö Gringoltsin kanssa sekä kakkosviulistin taitava soitto, punainen silkkipaita, kultakimalteiset legginsit ja kokovartaloeläytyminen musiikkiin. Eikä kukaan yleisöstä taputtanut väärään aikaan, vaikka mummo sitä kovin pelkäsi. Keitä nämä taiturit olivat, sitä ei kertonut ohjelma sen paremmin kuin vikipedia.
   Entä sitten se pieni poikkeama klassisesta musiikkikäytännöstä eli Jarmo Julkunen, joka sai kitaran näköisestä soittimestaan esiin vaikka mitä. Ai ai, mummo Mutikainen tuumi, kyllä oli mahtava katsella ja kuunnella ihmisiä, jotka osasivat hommansa. Kiitokset niille, jotka tämän ilon järjestivät.

                          Lunta ja jäätä

Lauluissa hiihdetään hankia hiljakseen ja lumihiutaleita hiljalleen sataa maahan lumivalkoiseen. Tehdään rekiretkiä, ja ryijyn alla on lämmin. Nuorten poikain käsketään nousta sängyn pohjilta ja survaista sukset ulos. Nyt ei onnistuisi. Nykyajan poikia ei saa sängystä ylös ennen iltapäivää eikä suksille kuin komppanian vääpeli. Ennen ne sentään hiihtivät hirvet, tappoivat ohimennen karhun ja hädän tullen pari vihollistakin.
   Mummo Mutikaisen mielestä lauluja pitäisi tehdä myös talven vaivoista. Hän ottaa kynän ja kirjoittaa.
                    On lunta Pekan katolla. Se täytyy pudottaa.
                    Hän ottaa mukaan lapion, Katolle kapuaa.
                    Putoaa hankeen päistikkaa. Käsi ja jalka katkeaa,
                    ja kuhmu päähän ilmestyy. Sipilän hallituksen syy.
Ei se varsinaisesti ole hallituksen syytä, mutta kun sen syyksi pannaan kaikki muu, miksei siis tämäkin.Mummon runosuoni sykkii yhä.
                    Esteri parkaa hirvittää mennä lumisateeseen.
                    Vaikea on kiinnittää liukueste saappaaseen.
                    Puhkuu sekä äheltää. Saa esteen vihdoin paikalleen.
                    Nyt en kaadu, miettii hän. Pihalla lentää selälleen.
Voi voi, tulipa makeita sanoja! Nyt kaikki säveltämiseen kykenevät nuotteja laatimaan. Syntyy taatusti biisi, jolla on mahiksia euroviisukisaan.

                         Kivut, säryt ja kolotukset

Missä kaksi tai kolme kokoontuu, siellä kerrotaan uskomattomia tarinoita sairauksista. Näin ainakin naisten kesken. Kivut ja kolotukset eivät taida olla miesten puheenaiheita.
   Naiset sen sijaan rakastavat sairaustarinoita.Niitä kerrataan kahvikutsuilla kunnes viimeinenkin pootoori on tiristetty kuppeihin. Hiljaisimpia ovat ne, joilla on vakavimmat vaivat, joko omassa tai läheisten elämässä.
   Tavallisesti joukosta löytyy yksi vaivojen ja tautien kuningatar, jonka kivut ovat muihin nähden ylivoimaiset. Hän ottaa terveydenhoitokuluista oman osuutensa ja vähän ylikin. Urheasti hän kestää sen, ettei alan henkilökunta ota hänen vaivojaan todesta. "Vielä minä teille näytän", hän uhkaa.
   Mummo Mutikainen päättää voittaa kuningattaren maineikkaan tittelin. Hän ryhtyy lukemaan lääkärikirjoja ja Vikipediaa löytääkseen kolotuksilleen hienot nimet ja selvitykset. Hän katsoo kaikki sairaalasarjat aina kätilöjuttuihin asti, vaikka lastensaantiaika on ajat sitten jäänyt taakse.
   Kirjaston lehtihyllyjen naistenlehdistä hän löytää aivan uuden tietolähteen, lääkäripalstat. Erityisesti Kiminkisen vastauksista hänen tietoisuuteensa pamahtavat saarijärveläishuumorilla höystettyinä mitä moninaisimmat vaivat.
   Mummo jatkaa opiskeluaan. Se kannattaa, sillä jonakin päivänä hän löytää sairauden, jonka kanssa hän voittaa kaikki kilpailijansa. Kenties hän päätyy vielä valelääkäriksikin. Niin paljoa tietämystä ei kannata heittää hukkaan.

                          Kaikkien aikojen loppiaisaatto

Shakespeare on kirjoittanut näytelmän loppiaisaatto. Tragedian ja komedian mestari ei olisi kyennyt kirjoittamaan yhtä jännittävää ja katsojaa otteessaan pitävää näytelmää kuin se mikä oikeasti tapahtui Suomessa loppiaisaattona 2016. Tätä mieltä on ainakin mummo Mutikainen.
   Suomen nuoret leijonat järjestivät mummolle loppiaisyllätyksen. Mummo on näetsen niitä mummoja, jotka tykkäävät urheilevista nuorista ihmisistä. Nämä pojat, jotka välistä vaikuttivat melkein lapsilta, olivat mahtavia. Eläneet lapsesta asti urheilun maailmassa. Harjoitelleet, harjoitelleet ja harjoitelleet. Jaksaneet joka päivä vääntäytyä harkkoihin.
   Oi voi, mummo ajattelee, sellaisia poikia kannattaa kunnioittaa. Kunnia kuuluu myös äideille ja isille, jotka ovat ostaneet luistimet ja värkit ja vehkeet ja kuskanneet kentille ja halleille. Sekin Kasperi, joka teki viimeisen maalin eli pyöräytti kiekon taikurin taidolla rysään! Jääkiekkoilija kolmannessa polvessa, Hannu ja Sami Kapasen verta suonissa.
   Mummon mieleen tulevat ne nuoret, jotka ovat saaneet pakomatkansa asuinsijaksi kotipaikkakunnan seurakunnan leirikeskuksen. Mahtaa olla kalseaa elämää tässä pakkasessa. Ulos ei voi pistää nokkaansa, kun ei ole kunnon kämppeitä. Perunoitten kuorimista ei riitä koko päiväksi. Puhua ei voi, kun auttajilla on ihan eri kieli,eikä omasta joukostakaan tahdo löytyä samankielisiä.
   Moni heistä on lähetetty matkaan, että perheestä ja suvusta edes yksi saisi elää. Että olisi siemen. Perimmäinen ajatus oli sama, kun suomalaislapsia lähetettiin sotalapsina Ruotsiin ja Tanskaan. Ei tiedetty, häviääkö koko Suomen heimo naapurin laajaan syliin. Tästä ratkaisusta jaksetaan vääntää vääriä johtopäätöksiä ja jakaa tuomioita yli 70 vuoden takaisista asioista.
   Mummo tarjoaisi mielellään leijonanuorukaisten kunniaksi kahvit korvapuustien kera. Häntä ei kumminkaan ole vielä kelpuutettu siihen virkaan. Entä jos veisi leipomukset leirikeskukseen? Ymmärtäisikö porukka korvapuustien filosofiaa? Niin voi ainakin toivoa.
 

                         Edullista eduskunnalle


Mummo Mutikainen on saanut viettää mukavan joululoman. Nyt se on loppu. Ei hänen töihin enää tarvitse vääntäytyä, kun on onnistunut pääsemään eläkkeelle. Entisinä hyvinä aikoina nimittäin sellaista vielä tapahtui. Mutta hän on viettänyt virkistävän joululoman ilman eduskunnan istuntojen katsomista. Kansanedustajat olivat kaiken riitelemisensä välissä joululomalla, ja mummon kaltaiset valppaat seniorikansalaiset pääsivät istuntojen katselemisen vaivasta.
   Nyt hän kirjoittaa kirjettä. "Arvoisa Rouva Puherouva! Tiedustelen kunnioittavimmin, sopiiko että järjestän arvoisille Kansan Edustajille Arvokkaan Käyttäytymisen kurssin..."
   Tässä vaiheessa kirjoittaminen keskeytyy. On koottava ajatukset, että kirjeestä tulee informatiivinen mutta kohtelias. Missään nimessä Rouva Puherouva ei saa luulla, että hän tässä nyt arvostelee ja kritisoi Rouvan hallinnassa olevaa kansakunnan parhaimmistoa. Hän vain tarjoutuu ihan ilmaiseksi pitämään kurssin, jossa käydään läpi keskeiset käytösohjeet, joita  kansanedustajat näkyvässä asemassaan joka päivä tarvitsevat.
   Mummo on kirjoittanut kurssinsa sisällön paperilapulle. Ja onhan sitä pitkä lista. "Pukeudu asiallisesti. Kampaa tukkasi, jos sinulla sellainen on. Pysyttele paikallasi. Koeta olla nukahtamatta, vaikka vastustajapuolueen edustajan puhe pöntössä olisi miten nukuttava hyvänsä. Älä ainakaan kuorsaa. Koeta pitää kännykkä tai iPad näkymättömissä..."
   Kun mummo viimeksi seurasi eduskunnan istuntoa, siellä oli meno kuin ADHD-oppilaitten luokassa. Pidettiin pieniä torikokouksia, joissa juteltiin puoliääneen. Moikkailtiin tuttavia. Selattiin kännyköitä ja läppäreitä. Naurettiin kovaäänisesti kulloisellekin puhujalle. Äiti-ihmiset antoivat kännykällä kotona olevalle jälkikasvulle ohjeita läksyjentekoon. Joku haukotteli suu niin leveällä, että hampaanpaikat näkyivät. Ei ollut koskaan kuullut, että käden voisi sirosti viedä suun eteen, jos ihan turkasesti haukotuttaa.
   Nyt se on loppu. Mummon kurssin käytyään kaikki kansanedustajat ovat sisäistäneet siivon käyttäytymisen ja ovat taas sitä mitä heidän kuuluukin, kansakunnan parhaimmistoa! Mummo päättää kirjeensä kohteliaisiin sanoihin ja toivottaa niin Rouva Puherouvalle kuin koko edustajajoukolle mitä parhainta vuotta 2016. Mainitsee velä ihan viimeksi, että hänen kurssinsa tulee eduskunnalle hyvin edulliseksi. Hän ei tarvitse palkkiota, mutta jos saisi kahvin ja paakelssin eduskunnan kuulussa kuppilassa, niin olisi onnellinen.