sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Mummo katsoo telkkaria

Mummo surffailee televisiokanavilla. Ei ole tarjonta kuin Teija Sopasen aikaan, jolloin kaikki oli paremmin. Kaisa Mäkäräistä ei näytetä. Kaisa on mummon lempparitähti, iloinen, positiivinen ja hyväntuulinen. Jos voittaa, säteilee kuin aurinko hangille ennen näitä ilmastonmuutoksia. Jos häviää, halaa hartaasti voittajaa.
Politiikka on kehnompaa viihdettä. Kaikki ovat kiukkuisia, kateellisia, negatiivisia ja huonotuulisia ja piikittelevät vastustajaa yhtä lahjakkaasti kuin nuoriso toisiaan netissä. Mitä huonommaksi menee Suomen luottoluokitus, sitä masentavampaa katsottavaa on politiikan peli. Negatiivisuus tursuu ulos kuvaruudusta ja myrkyttää ilman hengityskelvottomaksi. Halauksista ei puhettakaan. Vai oletko koskaan nähnyt esim. Paavo Arhinmäen halaavan Aleksander Stubbia?
Urheilu käy siis viihteeksi mutta ei missään nimessä politiikka. Muut ohjelmat ovat joskus niin roiseja, että mummoikäinen katselija punastuu ja tuntee myötähäpeää niitä kohtaan, jotka kulloinkin esittelevät ruudussa elämäänsä ja ajatuksiaan.

Kun Kaisaa ei näy eikä kuulu, mummo katsoo dekkarisarjoja. Murhat jossakin kaukaisessa maassa ovat hänen satujaan. Hän on niin innostunut niistä, että harkitsee ryhtymistä Agatha Christieksi tai Donna Leoniksi. Ensiksi on kerättävä aineisto eli matkustettava idän pikajunalla itään tai purjehdittava risteilyaluksella Niilillä tai istuskeltava venetsialaisen gondolin kyydissä. Nyt on ryhdyttävä keräämään rahaa, että pääsee matkaan. Taitettua indeksiä nauttivana hän tietää, että päämäärä on kaukana, mutta silti kannattaa yrittää.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

          Itsehoidon ihanuus

Mummo on lenkillä. Polvi menee vinksalleen, ja siihen tekee julmetun kipeää. Hän lenkuttaa kotiin ja muistelee kolmen K:n sääntöä eli kylmää ja koholle. Mikä se kolmas oli, se ei muistu mieleen. Hän laittaa polven päälle pakastehernepussin ja nostaa jalan penkille.
     Ei auta. Entä geeli, jota televisiomainoksen nainen sivelee kipeään kohtaan ja on heti yhtä timmissä kunnossa kuin Pertti Karppinen ihmepillereistä? Geelin taika ei pure polven kipuun, joten hän nielaisee kourallisen särkypillereitä ja juo tilkan vettä.
   Se kolmas apukonsti ei vieläkään tule mieleen, mutta mummo arvaa, että K tarkoittaa kotimaista elokuvaa. Siis televisio auki, jalka rahille ja ympärille lämpöinen huopa. Kotimainen saa alkaa. Välillä mummo nukahtelee mutta on hereillä, kun Ansa ja Tauno pääsevät loppusuudelmaan.
   Tauno Palon charmi on niin tehokas, että jalka paranee itsekseen. Mikä kansakunnan ahdinkoa helpottava tapahtuma! Mummon ei tarvitse kuormittaa terveydenhoitoa, jolle olisi kumminkin kertynyt 500 - 1000 euron kulungit, ottaen huomioon lääkärit, röntgenit, magneettikuvaukset, labrakokeet, lääkepillerit ja pistokset, salvat, taksisetelit, fysioterapian ja mahdollisesti vielä rollaattorin.
   Hän tulee mainostamaan samaa koko Suomen kansalle. Tehkää kuten minä, säästäkää verovaroja ja hoitakaa itse itsenne. Siihen ei nykyään moni kykene, mutta hänellä on kanttia. Toivottavasti umpisuoli ei tulehdu, sillä sellaisen leikkaaminen peilin edessä hirvittää ronskimpaakin mmmoa.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

13.3. klo 13.03 1940

             Talvisota päättyi

Kirkko on louhittu kallioon. Graniittiset seinät, korkealla katon pyöreä kupu, lepattavia kynttilöitä, salin täydeltä vakavaa kansaa. Keskikäytävän kahden puolen varusmiesten kunniakuja. Jotkut heistä johdattavat eturiviin sotaveteraanit, monet pyörätuolissa. Joukossa lienee myös ainoa elossa oleva Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerd. Olisiko hänkin, joka lauloi linnan itsenäisyysjuhlissa presidentille Veteraanin iltahuudon? Suomen lippu kannetaan sisään, ja varusmiehet vartioivat sitä totisina.
On maaliskuun kolmastoista, ja kello on 13.03. Tasan 76 vuotta sitten hiljenivät tykit, kranaatinheittimet ja konekiväärit. Rintaman ylle laskeutui hiljaisuus, ja pian viritti ensimmäinen talitintti titityynsä. Talvisota, sadanviiden päivän koettelemus, oli päättynyt. Sitä muistetaan Temppeliaukion kirkossa. Lapset, nuoret, aikuiset, vanhat, veteraanit, lotat ja kirkkokansa, kaikki laulavat tai soittavat.
Talvisota alkoi, kun Neuvostoliitto hyökkäsi maahan koko rajan pituudelta ja lähetti pommikoneet kaupunkien ylle. Helsingin pommituksessa sai surmansa pikkutyttö Armi Helena Metsäpelto. Hänen kuvansa levisi silloisessa mediassa sodan symbolina kuin nykyään kuva menehtyneestä pakolaispojasta Välimeren rantahiekalla.

”Oi Herra, käy sä siunaamaan nää rannat rakkaan synnyinmaan”, kirkkokansa laulaa. Muistohetki päättyy. Eturivin mustapukuiset saatetaan ulos. Sotilaskotisisaret tarjoavat kirkkoväelle kahvin ja oikean sotkun munkin. Aurinko paistaa, mutta talitintti laulaa eri tavalla kuin silloin.

perjantai 4. maaliskuuta 2016

               Mäystin, rotanloukku tai jotain sinne päin

Mummo hiihtelee. Aurinko paistaa, ja hangella kimaltelevat miljoonat timantit. Elämä on totisesti makeaa. Hetken perästä makeus on tiessään. Kaatunut mummo sätkii lumihangessa selällään kuin koppakuoriainen eikä pääse suksien kanssa pystyyn. Siteen voi aukaista vain kun seisoo tanakasti suksen päällä ja osuu sauvan kärjellä kärpäsenkakan kokoiseen pisteeseen siellä alhaalla.
   Ohi hiihtävä pariskunta auttaa mummon ylös ja kysyy, katkesiko luita. Ei katkennut, mutta päässä välähti ajatus. Hänen on heti ryhdyttävä suunnittelemaan suksiin mummovaarisidettä, jonka kanssa sataa vuotta lähestyvä hiihtäjäkin pärjää. Jonkinlainen mäystimen, Voitto-siteen ja Rotanloukun risteytys, johon on helppo sujauttaa mono ja josta se vapautuu seisten, istuen tai hangessa maaten.
   Mummo ei ole oikein hyvä rakentelemaan teknisten vehkeitten prototyyppejä, mutta onhan Suomessa Harri Kirvesniemi ja suksitehdas. Nyt kiireesti kirjoittamaan kirjettä Hartsalle. Kyllä tehtaan viisaat insinöörit valmistavat tuota pikaa koekappaleen, joka patentoidaan mummon nimiin ja annetaan Paola Suhosen disainattavaksi. Pian mummon nerokasta keksintöä myydään tuhansittain koko pohjoisella pallonpuoliskolla, ja kaikki maailman kaatuilevat mummot ja vaarit kiittävät häntä. Suomen työllisyys kohentuu, ja kenties Kerkkooseenkin vielä syntyy alan tehdas.
   Mummo hykertelee tyytyväisenä käsiään ja ajattelee sitä valtaisaa rahamäärää, joka hänen tililleen pian kilahtaa. Kannatti kaatua! Hän kutsuu nyt jo kaikki hiihdon ystävät glögille, kun uusien siteitten julkistamishiihtoja hiihdellään Pihlajatien hiihtostadionilla. Tervetuloa!