Ryti ja muut rikolliset

Mummo joutui vankilaan. Itse asiassa pääsi, sillä vankilasta oli tehty ravintola ja hotelli. Kyseessä oli muistorikas ja kuuluisa Katajanokan vankila. Sen siisteiksi remontoidut käytävät olivat hämärät, ja vanginvartijaksi pukeutunut opas kuljetti niissä vieraita, jotka eläytyivät vangin asemaan. Se ei ollut häävi. Volvo-Markkanenkin pyrki ja pääsi kaksi kertaa vapaille markkinoille, kerran viilan kanssa, kerran muurin  yli vaatteista väsätyn köyden avulla.
   Muitakin mielenkiintoisia asukkeja tässä hotellissa oli, esimerkiksi Hella Vuolijoki sekä sitten sotasyyllisiksi tuomitut. Presidentti Risto Ryti vietti vankiaikansa sellissä numero 400 ja risat. Aluksi kämppäkaverina oli Väinö Tanner, mutta hänen kuorsauksensa kiusasi siinä määrin sellitovereita, että hänet sijoitettiin muualle. Jotain rajaa sentään vankien kidutuksella, vaikka elettiinkin valvontakomission ankaraa aikaa.
   Mummo Mutikainen, joka aina pistää lusikkansa joka soppaan, kysyi, onko Rytin selli nyt talon makein matkailunähtävyys ja valtion utella sellaiseksi entisöity. Ei ole. Tavallisena hotellihuoneena palvelee, eivätkä vieraat edes tiedä, missä kärsimysten kammiossa yötään viettävät.
   Historia on talossa kuitenkin otettu huomioon. Yksi Venäjän vallan aikainen selli on jäljellä alkuperäisessa asussaan. Tylyt tiiliseinät, kalterillinen ikkuna pieni kuin keskiaikaisessa savupirtissä, ei muuta valaistusta. Kurja laveri, ovessa kolahtaen sulkeutuva luukku. Vaikea kuvitella niihin oloihin Rytin kaltaista herrasmiestä eikä niitä muitakaan kansakunnan sijaiskärsijöitä. Ei ihme, että terveys meni monelta, ainakin päärikolliselta eli Rytiltä.

             Uudistusten pyörteissä

Henkilö, joka pääsee määrävään asemaan, alkaa heti uudistaa. Siitä saa nimensä historiankirjoihin, mikä on monen päämäärä. Viimeisin uudistaja haluaa poistaa ylioppilastutkinnon. Se on tähän asti taannut sen, että maan kaikissa lukioissa saa suurin piirtein saman koulutustason. Lakitettavat ovat saaneet paperit ja proopuskat jatkoa varten – ja siinä samalla sisukuntaa hivelevän tähtenä olemisen tunteen. Kateelliset naureskelevat, että taas tuli lunta huusin katolle. 

Junaliikennekin uudistetaan. Mummo ajattelee matkustavansa tulevaisuudessa Jyväskylään. Kun se hetki koittaa, matka tyssää Riihimäelle. Rata on todennäköisesti silloin liisattu luxenburgilaiselle miljonäärille, jonka rahat riittävät vain Helsingistä Riihimäelle. Luxenburgilaisen tulot päätyvät Cayman-saarelle.  Rata Riihimäeltä Tampereelle kuuluu kiinalaiselle miljardöörille, joten mummon on vaihdettava toiseen junaan Riihimäen mutkikkaita tunneleita pitkin. Kiinalaisen tuotot vaeltavat yhtä mutkikkaasti Panamaan. Tampereella mummo astuu italialaisen mafioson omistamaan junaan, ja jos juna sattuu toimimaan eikä prakaa, mummo on vihdoin Jyväskylässä ja mafioson rahat Man-saarella.

Junansuorittajien, veturinkuljettajien, kahvikärryn lykkääjien ja muitten toimet on myös kilpailutettu, joten mummoa on palvelemassa yhtä monen värisiä ja kielisiä kansalaisia kuin oppilaita vantaalaisessa koulussa.  Palvelua riittää, joskin kielitaidossa on kotouttamisen varaa. Tätä visiota tiiraileva mummo päättää luopua matkasuunnitelmista. Mitäpä sitä nyt Jyväskylään änkeytymään, kun Porvoossa on mukavaa ja kotoisen vanhanaikaista. Täällä kun uudistukset, jumalan kiitos,  tyssäävät milloin mihinkin muuriin.

Viikolle 21

            Vappuhulinaa

Taas on vietetty vappua. On marssittu lakki päässä tai ilman, ehkä myös järki jäässsä. Lapset ovat saaneet ilmapallon, ja vähän isommat rahaa spraytölkkien ostoon. Niillä on spreijatttu oma ja kaverin naama. Aikuiset ovat syöneet silliaamiaisen ja poksautelleet kuohuviinipulloja niin tiuhaan, että vapun äänimaailma on ollut kuin pienimuotoisessa sodassa. Mummo on sitä menoa kauhistellut ja ajatellut, ettei ennen tuolla lailla. Hyvä jos haettiin Alkosta jallupullo miehille ja Vinetto naisille, ja molemmissa oli kunnon kierrekorkki.
   Vappu on tekosyy ottaa lärvit, ja roskaamishaluisille se tarjoaa ylenmääräisen riemun. Tienvieret, kadunvarret, torit ja puistot ovat  vappuna kuin Rion olympialaisia odottavat favelat. On kuin keskelle kaupunkia olisi tyhjennetty pari roska-autoa.
   Hesa vasta on helisemässä. Ullanlinnanmäellä on vapunviettäjien jäljiltä kuohuviinilaseja, viinipulloja, kaljatölkkejä, eväsrasioita, vauvanvaippoja, mäyräkoirankuoria, karkkipapereita, sateenkestäviä sipsipusseja ja humalaisten oksennusta. Rahalla, joka menee sen kaiken siivoamiseen, voisi palkata jokaiseen vanhainkotiin yhden ylimääräisen pissavaipanvaihtajan.
   Juhlapyhien tarkoitus on hämärtymässä. Joulun tärkein henkilö on joulupukki, ja pääsiäisen ovat keksineet suklaamunatehtailijat. Juhannuksen päivänsankarin pää hopeisella tarjottimella muljauttelisi silmiään, jos tietäisi olevansa täysin unohdettu.
   Kestetään nyt siis vappu, Pian nimittäin ei juuri muita juhlia enää ole. Kun kansasta vain 5 % kuuluu kirkkoon, kristillisperäiset juhlat lakkautetaan, mummo arvelee. Palkallisia vapaapäiviä jää vain kaksi, vappu ja itsenäisyyspäivä. Jos naapurin pressa niin tahtoo, menee itsenäisyyspäiväkin. Vappu on alun perin pyhän Valpurin päivä, mutta älkää herran nimessä kertoko kenellekään sen kristillisyyttä, jotta saamme pitää edes sen..