Aikamoinen Minna

Mummo on viime aikoina paljon ajatellut tuota Canthin Minnaa. Oli siinä nainen! Tämä sirkeäsilmäinen, hoikkauumainen tyttö laittautui Jyväskylän seminaariin, kun tahtoi ryhtyä opettajana levittämään tiedon valoa kaiken kansan keskuuteen. Ei tullut tytöstä opettajaa vaan lehtori Canthin puoliso ja seitsemän lapsen äiti. Piisasi niissäkin opettamista. Paljon oli myös kuorittava perunoita, keitettävä puuroa ja parsittava sukkia.

Sukkien parsiminen ei Minnan elämäntyöksi riittänyt. Hän kirjoitti Keskisuomalaiseen ajankohtaisista asioista niin kuin esimerkiksi miesväen runsaasta viinanjuonnista. Se teki kodeista helvetillisiä paikkoja niin naisille kuin lapsille. Korpikuusen kyyneleitä tipahteli niihin aikoihin metsissä.

Minna tottui ilmaisemaan ajatuksensa kirjallisesti. Syntyi näytelmiä ja kirjoja, jotka pureutuivat ajan epäkohtiin. Tuli kuuluisuutta, ja lankakauppiaaksi laittautunut leskirouva Canth sai ystäviksi ja aatetovereiksi maan merkittävimmät vaikuttajat Juhani Ahosta Kaarlo Bergbomiin.

Nykyaika ihmettelee Minnan aikaansaannoksia. Kynä aseenaan hän hyökkäsi vääryyksien kimppuun ja taisteli Suomen naisille paremman elämän. Minna Ganthin ja tasa-arvon päivää ei vietetä turhaan. Minnan kirjat ja näytelmät pistivät liikkeelle vyöryn, jonka tarkoituksena oli nostaa nainen hellan ja nyrkin välistä siihen asemaan joka hänelle kuuluu: tasa-arvoiseksi, kunnioitetuksi, arvostetuksi, kodin ja perheen varsinaiseksi valtiaaksi ja vaikuttajaksi yhteiskunnassa, talouselämässä, tieteessä ja taiteessa.

”Teidän lakinne ja oikeutenne, niitä minä halusinkin ampua”, sanoi Minnan ehkä kuuluisin kirjallinen hahmo Homsantuu. Nyt ne on ammuttu tasa-arvoisiksi.