Veteraanituvan viimeinen tilaisuus 18.7. 2018

Mies on vielä nuori, vaikka on jo vaimo ja lapsiakin. Elämä on rikkaana edessä. Eletään 30-luvun lopun onnekkaita vuosia.

Äkkiä onnellisuus loppuu. Vihollisen pommikoneet lentävät Suomen kaupunkien ylle ja pudottavat tappavan lastinsa. Sotajoukot marssivat itsenäisen Suomen maaperälle. Tykit avaavat tulen ilman sodanjulistusta.

Suomi on sodassa. Myös tämä mies lähtee puolustamaan maata. Sitä puolustustaistelua hän ei kauan ehdi käydä. Jo ennen joulua hän makaa tykkitulen tekemän kuopan pohjalla ja katsoo kuopan reunalla kohoavaa mäntyä. Kaatuuko se päälle vai kestää? Kauanko minä itse kestän?

Mies on sitkeätä lajia ja kestää. Pääsee JSP:lle, sieltä kuorma-auton lavalle ja muutaman päivän kuluttua sotasairaalaan. Siinä vaiheessa kranaatinsirpaleet ovat tehneet jalassa niin paljon tuhoa, että kuolio on väistämätön. Sen voittaa vain, jos uhraa koko jalan.

Mies menettää jalkansa. Onni että vain sen. Onni, etteivät lapset menettäneet isäänsä niin kuin moni muu suomalaislapsi. Isänmaa menetti hameenhelmansa ja toisen käsivartensa, Karjalan kansa kotinsa. Kaikki joutuivat aloittamaan uudenlaisen elämän, kaikilla sama tunne kuin raajansa menettäneellä sotainvalidilla. Sama haamusärky jokaisella, sama ikuinen kipu.

Suomalaiset kestivät sen kivun ja jaksoivat nostaa maan uuteen kukoistukseen. Sotainvalidit pitivät huolen toisistaan myös niinä aikoina, jolloin heidän panostaan isänmaan hyväksi ei arvostettu. Kohtalotoverien yhteisö antoi voimaa.

Nyt on viimeinenkin heistä saanut levon, eikä tätä tupaa enää tarvita. Toivottavasti ei koskaan. Että Suomi saisi elää rauhassa tässä maassa, jonka itsenäisyyden he lunastivat.

                                                                       Maijaliisa Dieckmann

                                                                             Puujalkamiehen tytär

                                         Verisiä tarinoita Vaasa-kuninkaista

Herman Lindqvist, Villit Vaasat                                                                                                                                         WSOY 2018

Takavuosina saivat menneistä ajoista kiinnostuneet nauttia ruotsalaisen Herman Lindqvistin historiakatsauksista televisiossa. Nyt Lindqvist on julkaissut tiilikiven kokoisen kirjan tarinoita Ruotsi-Suomen Vaasa-sukuisista kuninkaista.

Ensimmäinen Vaasa nimeltä Kustaa vapautti Ruotsin tanskalaisten hirmuvallasta, eikä aivan syyttä. Tanskan Kristian murhautti muitten hirmutekojensa ohella  Tukholmassa 90 vastustajaansa. Kustaa Vaasan äiti ja muut sukulaiset kuuluivat uhrien joukkoon.

Kustaa Vaasa loi Ruotsista toimivan valtakunnan, mutta verojen kokoamisessa ja verilöylyjen järjestämisessä hän oli tanskalaisten veroinen. Hän fundeeraili suunnitelmiaan Siljan-järven maisemissa, joissa suomalaiset pitkien matkojen hiihtäjät hikoilevat Vaasa-hiihdossa. Siellä on yhä jäljellä luhtitalon yläkerran huussi, jonka reiästä Kustaa pakeni tanskalaisia, ei kylläkään hiihtäen vaan hevosen reessä.

Kustaa-kuninkaan pojat noudattivat hallitsemisessa isän veristä linjaa. Heidän keskinäisissä kahinoissaan moni menetti päänsä ja Eerik XIV järkensä. Myöhemmät Kustaa Vaasan jälkeläiset kasvattivat valtakuntaa, ja suomalaiset hakkapeliitat saivat siinä puuhassa haudan kaukana vieraalla maalla. Kustaa II Adolfin sotilaat ryöstivät surutta Eurooppaa. Moni Suomen kirkkojen ehtoollismalja ja saarnatuoli on 30-vuotisen sodan aikaista ryöstösaalista, samoin kirkon kallein aarre Sifridus-kalkki.

Vaasojen aika loppui, mutta myös seuraavien sukujen kuninkaat osasivat hekin sekä käydä sotia että verottaa. Bernadotte-sukua edustava naapurimme Kalle Kustaa on rauhan miehiä ja antaa hallituksen hoitaa verotushommat.

Tämän kaiken ja paljon muuta kertoo Lindqvistin kirja niin mukaansatempaavasti, että ”Villit Vaasat” on vuosikymmenen parasta historiafanin ajanvietettä. Jos nyt niin verinen kirja käy ajanvietteestä.

                                                              Maijaliisa Dieckmann 

                                                              Porvoon kansalliset seniorit