Itsenäisyys eestiläisittäin

Mummo osuu reissaamaan Viron Pärnuun juuri itsenäisyyspäivän tienoilla. Juhla on järjestyksessä numero 98, joskin neuvostomiehityksen aikana ei itsenäisyydestä juuri voi puhua. Koululaiset juhlivat tiistaina. Paikallinen lukio kantaa Eestin kansalliskirjailijan Lydia Koidulan nimeä, sen saman, jonka runoilema Ema sydan Georg Otsin laulamana liikahduttaa meilläkin äitienpäivänä sydämiä.
   Lukio viettää juhlaansa hotelli Strandin juhlasalissa. Sinne marssii toinen toistaan nätimpiä tyttöjä parhaissa koltuissaan. Entä pojat, jotka kantavat lippuja! Kaikilla tumma puku ja siististi klanittu tukka, ei kellään irokeesiä. Ei taida olla edes tatuointeja. Pian salista kuuluu Maamme-laulu eestiläisin sanoin: "Mu isamaa, mu ônn ja rôôm, kui kaunis oled sa!"
   Kaduilla on sakeaa lumisohjoa, mutta ei se mitään. Mummon silmää ilahduttavat juhliinsa kiirehtivät koululaisjoukot. Kaikilla on harras mieli ja kädessä sinimustvalge pienoislippu. Hautausmaan portille kokoontuu sankka joukko lipunkantajia ja marssijoita, joiden on tarkoitus viettää muistohetki kaatuneitten patsaalla.
   Keskiviikkona eli 24.2. televisio näyttää aamusta alkaen laulavaa vallankumousta. Itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa paikallinen eduskunta ja muu väki veisaa sydämen pohjasta. Mummo miettii, miksei suomalainen kansanedustaja enää osaa laulaa. Luulisi sen kuuluvan yleissivistykseen.
   Mutta nyt on pakko jättää juhliva Pärnu ja kiiruhtaa Tallinnaan. Sotilasparaatissa on nähtävillä myös suomalaista Sisu-kalustoa. Putinin harmiksi tanskalaiset hornetit tekevät näyttävän ylilennon.
  Satamassa suomalaiset pakkaavat laivaan viinojaan eivätkä tiedä juhlasta mitään, tuskin edes sitä, kuinka vaivalla itsenäisyys on saatu. Mummo tahtoisi nähdä presidentin juhlien kättelyn ja naapurimaan juhlakansan koko loistossaan. Siis kiireesti laivalta kotiin ja televisio auki. Kakkosen uutisissa mainitaan, että itsenäisyyspäivää juhlivan Tallinnan torilla on parinsadan Odinin soturin mielenosoitus hallituksen lepsua maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan, ei muuta. Kolmonen ei noteeraa edes sitä. Eestiläinen eleganssi jää siis näkemättä.

                    Maksajan kipeä etusormi

Mummo Mutikainen kuuluu yhteentoista yhdistykseen. Jäsenmaksuja on siis maksettava 11 kertaa. Lisäksi hänelle tulee 4 lehteä, eli näin vuoden alussa on edessä 15 maksamistapahtumaa. Maksaessa on näpyteltävä koneeseen 8-numeroinen tunnusluku, kuuden numeron salasana, 22-numeroinen saajan tilinumero, 2+2 -numeroinen euromäärä, noin 15 numeron viite sekä neljä kertaa neljän numeron avainluku. Lisäksi on osuttava parikymmentä kertaa oikeaan näppäimeen, että pääsee pankkitililleen ja sieltä ulos. Virhemahdollisuus on mummon taidoilla 30 prosentin luokkaa, joten näppäysten määrään on lisättävä kolmasosa.
   Yhden laskun maksaminen vaatii siis noin 80 oikeaan osuvaa näppäystä + 20 virheenkorjausta eli yhteensä 100 lyöntiä. Tämä kerrottuna luvulla 15 tekee 1500 oikean etusormen liikettä. Viidentoista laskun maksamiseen mummolta kuluu noin kaksi työpäivää. Ennen sen teki näppärä pankkineiti kymmenessä minuutissa ilman etusormeen iskevää kramppia. Missä lienee se pankkineiti nyt? Onneksi hänen palkkansa säästyminen lisää hiukan pankin voittomarginaalia tässä muuten lamaan vaipuvassa Suomessa.
   Jos mummon kaltaisia tietokonetta vieroksuvia eläkeläisiä on Suomessa noin miljoona, lukija voi itse laskea, kuinka monta kertaa nivelrikkoisen etusormen on osuttava oikeaan kohtaan, jotta maamme maksuliikenne pyörisi. Mutta tähän on tyydyttävä, mummo miettii. Ilman eläkeläisten osallistumista eivät yhdistykset voisi toimia eivätkä lehdet ilmestyä, ja teatterit ja konserttitalot olisi suljettava kävijöitten puutteessa. Siis ei kuin rohkeasti näpyttelemään! Kyllä se etusormi siitä taas paranee.

           Kynttilänvaloa ja takkatulta

     - Ai että sähkönhinnan korotus. Eikö sen pitänyt olla halpenemassa?
     - Ei nyt ole kyse sähköstä vaan sähköjohdoista, joita pitkin sähkö virtailee.
     - Pitääkö niistä maksaa erikseen?
     - Pitää. Eikö mummo ole kuullut, että ne ovat nykyään ulkomaalaisten omistuksessa?
     - Siis ne suomalaiset johdot, jotka risteilevät lumisessa metsässä?
     - Justiinsa ne. Niin että rouva on hyvä ja maksaa. Kyllä ne ulkomaalaisetkin tarvitsevat rahaa.

Mummo ei tykkää, että suomalainen raha virtaa ulkomaille. Hän päättää käyttää lakkoasetta ja komentaa kaikki suomalaiset sähkönkäyttölakkoon. Huomaavat siellä ulkomaillakin, kuinka vahva on jouykkojen voima. Tyrehtyvät rahavirrat, ja kuinkas se ulkomaalainen suu sitten pannaan?
     Tässä mummon säästökonstit: Sammuta virta kaikista sähkövehkeistä. Aluksi tuntuu oudolta, kun huushollissa eivät enää tuiki punaiset ON-OFF-valot, mutta siihen tottuu. Vaienna radio ja televisio. Tietokoneeseen älä edes vilkaise. Hae kellarista pallogrilli ja lämmitä sillä tarjousmaksalaatikko. Jos talossa on sähkölämmitys, polta takassa risuja ja mainoslehtisiä. Älä käytä uunia äläkä lämmitä saunaa. Kivitä rikki pari katulamppua eli oma osuutesi.
   Mummo Mutikainen hykertelee tyytyväisenä käsiään. Pian ne saapuvat, ulkomaalaiset sähköjohdonomistajat ja rukoilevat lakon loppumista. Ehkä tarjoavat lahjuksiakin, sillä sellaisia kuuluu jossakin hyvin kaukana ulkomailla annettavan. Sitä odotellen mummo nauttii kynttilänvalosta ja takkatulen herttaisesta loimusta.