Pakkopullaa

Mummo Mutikainen mutustelee eilen leipomaansa pullaa, hörppää päälle kahvia ja miettii miksi näin kelvollista känttyä sanotaan pakkopullaksi. Muutenkin mummo on lopen kyllästynyt kaikkeen pakkoon.
   Ensin oli koulupakko. Oli pakkolukemista, pakkokirjoitusta, pakkolaskentoa ja pakkolaulua ja leikkiä. Myöhemmin tuli pakkoruotsi, pakkoenglanti, pakkosaksa, pakkoalgebra jne. Muunkinlainen pakko ahdisti elämää. Pyörällä oli pakko ajaa tien oikeata laitaa, vaikka vasemmalla oli vähemmän kuoppia. Tuli turvavyöpakko ja ainainen pelko pakkoparkkisakoista. Ei vapaaehtoisuutta himpun vertaa.
   Nyt sitten tulevat pakkolait entisten pakkojen päälle. Niistä vouhotetaan niin ettei mummo saa pahaakaan rauhaa. Ollaan vastaan ja puolesta, enimmäkseen vastaan. Mummo kaataa itselleen toisen kupillisen kahvia ja ottaa toisen pakkopullan. Laihtumista ei nimittäin ole vielä tehty pakolliseksi.
   Pian sekin tapahtuu, mikäli pakkolakien vastustajia on uskominen. Niiden myötä kansa nitistetään niin littanaksi, että joka iikka laihtuu, kun ei ole enää varaa ostaa hyviä lihottavia ruokia, makoisia leivoksia, sokerisia limssoja, suklaata eikä mitään muutakaan suussa sulavaa. Täytyy tyytyä kaurapuuroon ja tarjousmaksalaatikkoon, ja siitä tulee kansanterveydestä huolehtiva Pekka Puska onnelliseksi. Jokin hyöty sentään pakkolaeista, mummo ajattelee ja pyyhkii pullanmurut suupielistään.