Ranta-aittoja kirjainten kera


Mummo tutustui Porvooseen muinoin kansakoulussa. Siellä opetettiin, että Porvoo on Suomen pienin kaupunki, asukkaita 900. Porvoo-oppi jatkui piirustustunnilla, kun käteen annettiin Porvoon teknillisen tehtaan öljyväriliidut. Niiden kannessa oli Porvoon tuomiokirkko ja sen edessä värikäs talorykelmä aina ranta-aittoihin asti.
   Niin, ne ranta-aitat. Niistä on muodostunut Porvoon tunnus. Niitä valokuvataan ahkerasti vanhalta ja uudelta sillalta ja niiden väliseltä rantakaistalta joen länsipuolelta, johon asti ei taidetehtaan alueen kerrostalotehtailu ole vielä ulottunut.
   Ranta-aittojen eteen on nyt keksitty uutta nähtävää ja kuvattavaa, nimittäin talonkokoiset kirjaimet. Ja vanhathan nuo aitat jo ovatkin, kirkosta puhumattakaan. Siis uutta on kehityksen nimissä luotava.
   Keksijät ylistävät keksintöään, koska niiden edessä voivat narsistiset selfiekuvaajat ihailla itseään taustana komea P tai O tai R tai V tai O ja O ja samma på svenska. Valitettavasti  kuvaaja ei kotiin päästyään muista, onko kuva Pariisista vai Prahasta. Pikkuinen Porvoo ei enää muistu mieleen. Mutta mikä hyvä, taustalla on hämärästi punaista hirsiseinää, ehtaa porvoolaista.
   Mummo ehdottaa keksintöön parannusta. Hyödynnetään kirjaimet kaupallisesti. Ripustetaan ne täyteen mainoksia. Siitä voi saada jopa rahaa, jolloin keksijöille voi antaa palkankorotuksen. Ajatelkaa kuinka ihanasti liehuisi tuulessa esim. B-kirjaimen huipulla Brunbergin mainosviiri, kuinka komea olisi K-kaupan viikkotarjouslista, kuinka silmää hivelevä Lidlin mainoksen värikylläisyys. Ja tämä kaikki yhteentoista kirjaimeen eteen ja taakse. Siis 22 mainiota mainostilaa ja melkein ilmaiseksi.
   Mummo antaa idean vapaasti käyttöön, joten nyt vain liikemaailma kilpailemaan kirjaimista. Kohta koko Suomen koululaiset voivat tableteistaan lukea, kuinka edistyksellisesti pieni Porvoo hyödyntää historiaansa.