Itsenäinen Suomi

Mummo on tyytyväinen siihen, että Suomi on itsenäinen. Saammepahan ihan keskenämme täällä söhlätä oloamme ja eloamme, eikä kellään naapurilla ole siihen mitään sanomista. Saamme tehdä viisaita ja tyhmiä päätöksiä ja niin kuin viime aikoina on tullut tavaksi, perua niitä vaikka kerran viikossa.  Saamme valita asioitamme hoitamaan puoluetovereita, sukulaisia ja tuttavia tai napalangon ja serkunkumminkaiman. Saamme poistaa kouluista sukupuolierot ja tuoda lähikauppoihin viinat.  Saamme siirrellä kelloja sinne tänne ja päättää mihin maan kolkkaan ei tarvita postia, pankkia, koulua, lumiauraa ja tiesoraa.

Saamme pitää myös itsenäisyysjuhlia ja hulmutella koppavina siniristilippua. Lisäksi on varaa pukeutua asianmukaisiin vaatteisiin, kun mennään juhlaan, oli se sitten presidentinlinnassa tai oman kylän seuratalon vetoisessa juhlasalissa, jossa ennen muinoin nuoruuden päivinä tanssittiin valssit ja jenkat. Saamme seurata sotilasparaatia ja yleensä pitää omat puolustusvoimat. Saamme katsella Tuntematonta, jonka äärellä on lapset ja lapsenlapset pistetty ymmärtämään, ettei tämä itsenäisyys ole mikään itsestäänselvyys.

Mummokin sitä katselee, mieluiten Edvin Laineen ohjausta, koska siinä näkee Jussi Jurkan riemullisen Lammion pottuilemassa Rokalle ja näkee ne kolme jästipäätä seisomassa kovennettua, kun maataistelukoneet jyräävät yllä. Hietasen kaamea kohtalo ylittää mummon kestokyvyn, ja hän poistuu siksi ajaksi keittämään kahvia ja lämmittämään joulutorttuja. Palaa vasta kun muut tippa silmässä katselevat Karjalan katkottuja mäntyjä Finlandian soidessa.