Mummo roskajahdissa
”Kuljin herrojen kanssa pellon laitaa”, lauleskelee mummo ja
väistää ohi huristavaa autoa melkein ojaan asti. Pientareella ja ojan pohjalla
häntä vastaan irvistelee suomalaisen autoilukulttuurin koko todellisuus. On
pulloa ja purnukkaa. On peltisiä olut- ja siideritölkkejä, käytettyjä
varmuusesineitä ja koreita karkkipapereita, jotka eivät häviä luonnossa sataan
vuoteen. On kirpputoripöydällinen auton ikkunasta heitettyjä härveleitä ja
härpäkkeitä. Onpa naisten
pikkuhousutkin, jotka ovat niin stringsorttiset, että mummo ne nähdessään
punastuu.
Mummo on tullut tiiirailemaan lintutilannetta. Lintuja ei
näy. Ne ovat varmaan säikähtäneet suomalaista roskaantumista ja muuttaneet
etelään. Mummon mielestä ihan turhaan. Yhtä roskaista on kaikkialla missä asustaa
ihmisiä. Roskien kerääminen pistää kahvihampaan kolottamaan, ja kahvin oheen
pitää saada kunnon pulla. Siis nyt kauppaan.
Lähikaupassa on meneillään koululaisten invaasio. Kuuluisa
suomalainen kouluruoka, jota nyt on saanut jo 70 vuotta, ei maistu
yläkoulupojille. Onneksi mutsi heitti aamulla pöytään kaksikymppisen, että saa
vakituisen lounaan: berliininmunkin, suklaapatukan ja limun, kasvavan
koululaisen proteiinit ja vitamiinit. Munkkipussi ja patukkakääre putoavat
kätevästi kaupan pihaan, joka kohta on värikäs kuin joulukuusi.
Mummo poimii parikymmentä roskaa ja pudottaa vieressä
olevaan roskikseen. Saa samalla mukavan aamupäiväjumpan. Poikalauma vaeltaa
toisiaan tönien ja kiusaamiseksi luokiteltavia totuuksia toistensa ulkomuodosta
laukoen kohti koulua, jossa saa maailman parasta opetusta ja jossa tuoksuvat
ruokalan oikeasoppiset ja maittavat sapuskat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti