Kaikenvärisiä lakkeja
Keväällä juhlitaan. Tehdään voileipäkakkuja ja ostetaan
monopolikaupasta tai Tallinnan laivalta sampankaljaa niiden kunniaksi, jotka
saavat koulunsa päätökseen. Onnea kaikille heille ja tervetuloa aikuisten
maailmaan, joka ei aina ole kovin ruusuinen.
Monet eivät tiedä mitä kesälaitumilla tekisivät. Elämässä ei
ole mitään rotia, jos ei ole muuta tekemistä kuin istua aamuöihin tietokoneen
ääressä tutustumassa sen pohjattomaan tarjontaan ja koukuttaviin peleihin.
Mummot ja vaarit vihjailevat kenkkumaisesti, että he kyllä
tiesivät mitä tehdä kesällä. Heidän elämäänsä määräävä kesäduuniblues oli
sävelletty jo syntymässä. Perunan istutuksesta päästyä kuokkimaan puutarhaa ja
harventamaan sokerijuurikasta niin vikkelästi, ettei selkää ehtinyt siinä
välissä oikaista. Sitä rataa hamaan perunannostoon, jonka jälkeen pääsi kouluun
huilaamaan. Nyt saa sitten kehuskella nuoremmille, kuinka ennen tehtiin töitä
eikä velttoiltu kännykkä kourassa. Nuorempi väki funteeraa, että taas se noita
horisee, vaikka ne jutut on kuultu jo kymmenen kertaa.
Nykynuori ei pistä heinää seipäälle eikä tiedä minkä näköisestä
tuutista tulee sokeri aamumuroihin. Heillä on kesälomaa varten varma resepti:
Saa kerrankin pelata digivehkeitten kanssa ilman aikarajoitusta. Oikein
addiktoituneet kuluttavat tietokoneen ääressä housuntakamuksiaan aamuun asti.
Kun koittaa uusi aamu, niin kalpeina kuin haamu Kalle Tappisen tarinassa he
horjuvat sänkyyn.
Moni jälkikasvustaan huolehtiva yrittää hommata lapsilleen
kesätekemistä. Nyt siis järkevää puuhaa kaikille, vaatii mummo, joka tästä
itsekin kirmaa kesälaitumille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti