Mummo Mutikainen ja vanhenemisen sietämätön kalleus
Mummo Mutikainen on mummoiässä. Silloin sitä ajattelee
tulevaisuuttaan, ja se hirvittää. Vanheneminen on nimittäin hirveän kallista. Hienomman
sortin hoitolaitoksessa palvelut on hinnoiteltu. Yöllä vessaan avustaminen
maksaa 15 euroa, väittää asioista kirjan kirjoittanut Tampereen yliopiston emeritus-professori
Antti Eskola. Edellisen kerran samaa väitti Minna Lindgren Ehtoolehto-kirjoissaan.
Kolme kertaa yössä vessaan tekee 45 euroa
ja kuukaudessa 1350. Tulee siinä pissalle hintaa, jos ei koko stoori ole
kaupunkilegendaa.
Kuluja tulee jo ennen kuin on edessä hoitolaitos. Tarvitaan
lääkkeitä, ja ne maksavat. Ravintolisiinkin moni sijoittaa omaisuuksia, ainakin
Pertti Karppinen, vai saako tuo pillerinsä ilmaiseksi?
Jos hurahtaa tilaamaan ihmepillereitä, saa postia laatikon
täydeltä. Valmistaja lupaa ikuista terveyttä ja ilmaisen matkan etelään. Mummo innostuu. Seuraa monen päivän sähläys
tietokoneen ääressä. Yritys kariutuu paremman puolison epäilyihin, ettei ole
ilmaisia lounaita eikä ilmaisia etelänmatkoja. Etelä jää käymättä. Vieläkin
keljuttaa.
Moni hakee lääkkeensä Tallinnasta, joku Kanarialta. Niin
kuin kaikessa, tässäkin asiassa eniten maksaa köyhin ja syrjäisimmässä kolkassa
asuva, jolla ei ole varaa matkustaa.
Entä se loppusijoitus, joka atomivoimalaitoksissakin on se
kallein. Päättäjät hokevat, että vanha haluaa asua kotona. Moni kumminkin kokee
saavansa laitoksessa sekä seuraa että hoivaa. Eskolan mukaan koti on yhteiskunnallekin
kalliimpi kuin laitos, ja palveluistaan laskun saava vasta joutuu maksamaan. Huonokuntoisen
luo tulee kolme kertaa päivässä hoitaja sekä postin valkoisella autolla ruoka. Hoivaa
kertyy päivää kohti ehkä tunti.
Muun ajan vanhus on totaalisen yksin. Rahaa palaa, sillä
maksut on pisteytetty maksajan eläkkeen mukaan. Päättäjien mielestä opetusväen
eläke on sen arvoinen, että rokottaa voi ronskisti. On se kumma, ettei
esimerkiksi maahanmuuttajien joukosta löydy vanhanajan kotiapulaisen hommaan
kelpaavia ihmisiä.
Pääsy yhteiskunnan ylläpitämään vanhainkotiin on vaikeaa,
jos näyttää riskiltä ja hyväkuntoiselta. Sitä kannattaa varoa, joten nyt peilin
eteen harjoittelemaan klenkkaamista. Kovan rahan laitokseen pääsee, jos jättää
jälkikasvun ilman perintömökkiä ja törsää arkkurahatkin omaan hoitoonsa.
Kun tulevaisuus näyttää näin synkältä, mummo neuvoo
kollegojaan elämään virkeätä henkistä elämää, liikkumaan paljon, lukemaan ja
pysyttelemään niin hyväkuntoisena, ettei missään nimessä joudu hoivattavaksi ja
nyljettäväksi. Siis tsemppiä, ystävät!
Vanhainkoti on konstit osaavalle tuottava bisnes. Kansainväliset
hoivakotifirmat, ne Attendot, Esperit ja muut, ovat Eskolan mukaan
veroparatiisisaarilta johdettuja pääomasijoitusyhtiöitten rahasampoja, joissa
vanhusten varat siirtyvät suursijoittajille. Ikätoveri, riemuitse, sillä rahasi
sentään päätyvät paratiisisaarille, vaikka et itse koskaan matkustanut
naapurikaupunkia kauemmas.
Maijaliisa Dieckmann
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti