Loppiaisen tarina
Kaikki loppuu aikanaan, myös joulu. Ennen se loppui
loppiaiseen tai Nuutin-päivään, nykyään alennusmyynteihin, jotka alkavat
viimeistään tapanista. Nuutin-päivän tienoilla remelsivät ennen nuuttipukit, ja
Pukkilan Kanteleella niitä vilahtelee vieläkin. Mummonkin oli nuoruudessaan
pukeuduttava rätteihin ja lumppuihin ja mentävä naapuritaloihin norkoamaan,
tulisiko rinkilöitä ja piparkakkuja. Varttuneemmat odottivat viinaryyppyä.
Nuuttipukkien historiallisena taustana ovat itämaan
tietäjät, kolme viisasta miestä, jotka tulivat kuin viekkaat varkaat ja väärät
valtiaat hermostuttamaan Herodesta. Siitäpä seurasi ikävä tapahtumasarja eli
Beetlehemin lastenmurha. Jeesusta eivät saaneet hengiltä vielä silloin.
Kolmen tietäjän seikkailuista on Suomen kansa repinyt
viihdykettä vuosisatojen ajan Tiernapoika-perinteen muodossa. Knihti ilmoittaa,
että tehtävä on suoritettu, poikalapset tapettu ja heitetty virtaan. ”Hoo”,
sanoo Herodes, ”koska olet ollut rohkea ja silitellyt minun kultaista
kruunuani, tahdon palkita sinut kullalla ja hopialla ja antaa sinulle verisen
ristin rintaasi.” Köyhät laulajapojat saivat lantin ja Mänkki tähteensä
kynttilänpätkän, ja oli aika laulaa: ”Kiitos olkohon, kiitos olkohon teidän
lahjainne edestä. Teidän lahjanne pitää oleman julki Jumalan edessä.”
Viimeksi toivotettiin hyvää joulua. Maakuntia kiertävät
teinipojat saivat kansan karttuisasta kädestä muutaman lantin ja leipää, että
jaksoivat taas opiskella ja pääsivät vihdoin papiksi. Mutta yksi asia mummoa
kovin kummastuttaa. Kuinka Joosefin perhe pysyi ainaisesti köyhänä, vaikka sai
kolmen kuninkaan lahjana kultaa, suitsuketta ja mirhaa? Siinä ihmettä
kerrakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti