Kippis
kansanterveydelle oli 28.11. 2018
Rokottamistilaisuus on todellista tasa-arvoisen ja kaikille
kuuluvan terveydenhoidon riemujuhlaa. Näinä viikkoina halulliset saavat influenssarokotuksen
ihan ilman edestä. Yhteiskunnalle se tulee tyyriiksi. On ostettava
rokotusaineet ja kertakäyttöpiikit, järjestettävä paikat ja maksettava
ilmoitukset. Lopputulos jää kumminkin plussan puolelle. Säästetään
sairaalavuorokausia ja vältetään jälkitaudit ja keuhkokuumekuolemat.
Mummo menee kiltisti
rokotuspaikalle. Saa numerolapun ja istuu odottamaan. Iloisesti hymyilevä
kipusisko huutelee numeroita ja osoittaa rokotettaville mihin mennä. Joku
kulkee rollaattorin kanssa, joku käyttää kävelykeppiä kuin Mannerheim, mutta moni
pääsee käsittelyyn ihan omin voimin.
Odotustilassa on monipuolinen otos porvoolaista ikäväestöä.
On köyhää ja rikasta, resupekkaa ja herrasmiestä, lihavaa ja laihaa. On
60-vuotishääpäiväänsä viettäneitä aviopareja, jotka tukevat lempeästi toisiaan.
On mummoja, joilta vaari laulun mukaan myrsky-yönä hukkui meren sinilaineisiin.
On ukonkäppyröitä, jotka haaveilevat löytävänsä netistä hehkeän kumppanin, kun
naapurin Kallekin löysi.
Kansa riisuu itseään sen verran, että saa pläntin paljasta nahkaa
esille. Tämän rokotuksen seurauksena ei synny samanlaista jälkeä kuin lapsena
saadusta isorokkorokotuksesta. Se eli ja kupli ja jätti käsivarteen merkit,
jotka vähästäkin lihomisesta suurenivat kahvikupin kokoisiksi. Niitä piti
peitellä puuterilla, kun kesällä kukallisen kretonkimekon hihat olivat lyhyet.
Nyt passaa odottaa, kumpi voittaa, pyörryksiin tainnutettu
rokotusvirus vai ärhäkkä ja salaperäisiä
teitä Suomeen rantautuva murhanhimoinen taudinaiheuttaja. Mummo toivoo
hartaasti, että rokotuksessa hänen käsivarteensa joutunut virus pääsee voitolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti