Mummo käy oopperassa

Mummon lapsuusvuosien sarjakuvassa hienostorouva Klaara rakasti uupperaa. Mummo päätti olla yhtä fiini ja mennä oopperaan Tallinnaan, jossa liput ovat kohtuuhintaiset. Pääsipä samalla etelänmatkalle, koska Tallinna on 70 km etelämpänä kuin Porvoo.

Syysmyrsky nosti aallot vaahtopäisiksi. Laiva keinui, mutta mitäpä ei kulttuurin vuoksi kärsisi.  Mummo kuvitteli olevansa 1800-luvun nälkävuosien ameriikanmatkaaja Atlantilla. Edessä piikaihmisen tulevaisuus sellaisena kuin Hiski Salomaa sen laulussa kuvaili, tiskaamassa astioita ja lakaisemassa luudalla lattioita ressa yllä amerikkalaisessa kitsissä ja hellu laitettuna kotiin aamuyön tunteina.

Estonia-teatterin talo on kaunis päältä ja sisältä. Mummo nostaa ylpeänä nokkaansa. Katsokaa kaikki, tämä on suomalaisen Viivi Lönnin suunnittelema pytinki! Tutun näköinen mies tuossa aulassa.  En nyt muista nimeä, mutta täytyypä käydä tervehtimässä. Tuttuus on yksipuolista, mutta mies on julkkis ja tervehtimiseen tottunut. Jorma Hynninenhän siinä, ehkä jo Porvoon keikka mielessä.

Yleisö on viimeisen päälle tyylikästä. Naisten kengänkorot 12-senttiset ja miehillä musta puku eikä kravattia. Arkisesti pukeutuneet ovat kaikki suomalaisia.

 Oopperan nimi on Faust, mutta sisällöstä mummo ei pääse kärryille. Silmän ja korvan ruokaa on kumminkin  yltäkylläisesti. Miesnäyttelijät kaikki adoniksia, joilla vaatetus paljastaa enemmän kuin peittää. On siinä mummoikäiselle ihmettelemistä.

Väliaikakahvin ja leivosten kuvaaminen vaatisi puolet tämän jutun palstatilasta. Aineen ja hengen kulttuuri on tässä entisessä neukkutasavallassa hämmästyttävä. Semmoinen veljeskansa meillä.