Uusi uljas lääkärikirja

Mummo Mutikaisella on ystäviä, enimmäkseen mummoja tai mummoikäisiä. On siinä kälätystä, kun tullaan yhteen. Puheenaiheena ovat sairaudet, joita piisaa. Leikkauksiakin on tehty pienen kunnan terveydenhoitobudjetin edestä. On polvi-, lonkka-, olkapää-, kämmenjänne-, akillesjänne- ja kaihileikkauksia, mutta rintojen ja takapuolen suurentamiseen ei ole tarvinnut ryhtyä. Siinä kohdin mummon seurapiiri on omavarainen.

Koska sairauksissa löytyy, mummoporukka päättää koota ne lääkärikirjaksi. Se ei tule olemaan sellainen kuin lääkärikirjat ennen googlea olivat. Niitä lukeva löysi itsessään niin kammottavien tautien oireita, että kuoli kauhusta. Tästä tulee positiivinen kirja, koska koko terveydenhoitoala tulee Sote-uudistuksen tullessa olemaan positiivinen ja valoisa kuin joulukirkko.

Nimeksi tulee ”Ikäihmisten iloiset sairaudet ja niiden hellämielinen hoito”. Kustantamot taistelevat sen julkaisuoikeuksista, jotka myydään myös ulkomaille, ainakin Norjaan, jossa asuu maailman onnellisin kansa. Ne ymmärtävät iloisten sairauksien ja hellämielisen hoidon päälle.

Kirjassa kerrotaan vain hyvänlaatuisista sairauksista, sillä pahat eivät edistä myyntiä. Ei siis mitään paiseruton kaltaisia kamaluuksia vaan sellaisia, joita voi sairastaa vaikka naapurimaan Silvia. Jotka paranevat, jos lääkäri on empaattinen ja sympaattinen.  SOTE-uudistuksen myötä hoitoalalle syntyy kilpailu, joten lääkärien on oltava myötämielisiä ja rohkaisevia, muuten potilaat siirtyvät toiseen firmaan. Kaikki lukevat innoissaan kirjaa iloisista sairauksista ja osaavat vaatia hellämielistä hoitoa. Nyt siis kirjakauppaan tekemään ennakkovarausta!

Maailman halvin ase

Kaunis tyttö metsässä poimimassa marjoja. Eksyy, ei löydä kotiin. Mutta ei hätää, tuolta tulee nuoren miehen ohjastama hevonen.

-       Mihin olet matkalla, kysyy se mies ja pyytää neitoa rekeen.

Viltin alla olisi tarjolla omenoita ja pähkinöitä. Neito arvaa pähkinöitten laadun eikä suostu. Mies koppaa neidon korjaansa ja tekee sen minkä miehet ovat kautta aikojen osanneet tehdä väkisin rekeen viedyille.

Jälkeenpäin mies kertoo olevansa Kalervon poika.

-       Entä sinä, kaunis neito?

Tyttö vastaa olevansa Kalervon tytär.

Kullervon tarina on järisyttävä, Kalevalan liikuttavin, sellainen, joista maailman suuret draamat ja oopperat on pantu kokoon. Suuria kohtalon käänteitä, kuulijan, katsojan ja lukijan tajuntaan vyöryviä tunteita, raastavaa tuskaa ja repivää syyllisyyttä. Päättyykin niin kuin tragediat päättyvät.  Neito syöksyy koskeen, mies miekkaansa.

Tarina kerrottiin Sipoon kirkkoon kokoontuneelle kansalle. Sibeliuksen sävellys oli mahtava, Lohjan kaupunginorkesterin taito samanveroinen, samoin Uusimaa-kuoron osaaminen.

Päähenkilöt, sisarukset Johanna ja Ville Rusanen, elivät ikiaikaisen draaman niin väkevästi, että katsoja oli pakahtua. Ville Rusasen Kullervo oli niin rikkinäinen kuin rakkaudetta kasvanut ihminen voi olla. Johanna Rusanen-Kartanon hämmennys ja kauhistus olivat aidot.

Hänen eläytymisessään oli kaikkien maailman raiskattujen naisten tuska, ahdistus ja myös se häpeä, jota raiskattu tuntee. Tälläkin hetkellä maailmassa käydään sotia, ja raiskauksen asetta käytetään vastapuolen häpäisemiseksi.

Voiko sen halvempaa, tehokkaampaa ja nöyryyttävämpää asetta keksiä?

15.3. 2017

Mitä on lumi

Mummo katseli Lahden kisoja. Oli menossa miesten parisprintti, ja näytti siltä, että nyt tulee kultaa tai ainakin hopeaa. Mutta voi kauhistuksen kanahäkki! Iiro yrittää ohitusta, Norjan mies havaitsee tempun ja menee ohittajan linjalle. Kaatuu siitä Niskasen syliin, ja pian kaatuu Niskanenkin.

Mummo katsoo suurennuslasin kera kohdan ainakin 20 kertaa saadakseen selville, oliko teko tahallinen. Kiroaako siinä Norjan poika norjaksi: ”Meinaatko pojankloppi tunkea meikäläisten areenalle? Minä sulle näytän! Siitäs sait!” Kävikö näin vai oliko pelkkä vahinko, se ei selviä mummolle.

Palkintojen jako Lahden torilla on sentään katsottava, saivathan pojat sentään pronssia. Suomi sai lisäksi sankarimuiston, joka vetää vertoja Lasse Virenin Münchenin kaatumiselle ja Mietaan Jussin sekuntin sadasosalle. Näitä muistoja tarvitaan, ettei vaivuta ihan suohon, kun intialaiset ovat nykynokioita ja aarikat, marimekot ja eroaarniotuolit ynnä aaltovaasit taistelevat, ettei niistä tulisi made in China.

Mummo muistaa kyllä muutakin, ei vain Iiro Niskasen ketterää kapuamista sivakoilleen, kun oli saanut Iversenin sylistään. Muistaa nimittäin, mitä Jauhojärvi sanoi ennen kuin poistui Lahden lavalta pronssimitali kaulalla. Haastattelija vakuutti, että poikien mitali muistetaan vielä sadan vuoden perästä. Jauhojärvi  ilmoitti toivovansa, että silloin vielä tiedetään, mitä on lumi.

Mummo on haljeta ylpeydestä. Jestas miten valveutuneita hiihtäjiä meillä! Muistavat kantaa huolta muustakin kuin Suomen hiihtokunniasta, nimittäin maapallon tilasta, joka on ainakin yhtä hälyttävä kuin Suomen urheilumenestys.