Häiritsevää
häirintää
Päivän puheenaihe on seksuaalinen häirintä. Mummon ikäisenä
yleensä saa olla rauhassa. Ehkä tämä lohduttaa niitä, jotka juuri nyt ovat
kukkeimmassa häirintäkohdeiässä. Kyllä se siitä vähenee samaa vauhtia kuin
kukkeuskin.
Seksuaalisuus on suvunjatkamista ylläpitävä voima.
Rivouksien puhuminen, takapuolelle taputtelu ja ehdottelu ovat kauniin asian
ikäviä kääntöpuolia, ja vahvaluontoiset tyttölapset ovat aina pitäneet niihin
syyllistyviä tyhminä ja törppöinä. Aremmat ja nuoremmat eivät rohkene
puolustautua ja joutuvat kärsimään.
Tuijottaminenkin häiritsee. Jonkun mielestä nainen asettaa
vasiten sulonsa sihdattaviksi. Decolté on niin antelias, ettei tavara tahdo
pysyä sisäpuolella, joten kärsiköön nyt tuijotuksen. Porvoon valtiopäivätanssiaisissa
paikallisen kartanon venäläinen rouva pullautti toisen rintansa tanssiessa
ulos, että keisari olisi innostunut. Ei tehonnut. Keisari oli hehkeän Ullan
lumoissa.
Seksuaalinen väkivalta on tuttu asia valitettavan monelle
naiselle. Tyhmiä, röyhkeitä ja sairasmielisiä miehiä tässä maailmassa riittää,
ja siksi on tyttöjä ja nykyään kai poikiakin varotettava. Monissa maissa eivät
koululaiset saa kulkea yksin koulumatkaa.
Ahdistelun kohteeksi joutunut ei juuri kerro asiasta
poliisille. Yhtä vähän ilmoitetaan perheväkivallasta, sillä kummassakin tapauksessa
syyllistetään myös uhri. Tekijä kumminkin voisi saada käräyttämisestä terveellisen opetuksen.
Raiskaaminen on kamala asia, eikä kenenkään pitäisi joutua sen
kohteeksi. Kuitenkin sitä pidetään sodankäyntiaseena, joka nöyryyttää
vastapuolta aseita tehokkaammin. Lieneekö Ratko Mladic syyllistynyt ylenmääräisen tappamisen
ohella myös tähän ikiaikaiseen sodankäynnin alalajiin?