Hotapulveria ja kamferintippoja
Mummo poikkeaa apteekkiin ostamaan lääkettä vanhojen
luittensa kolotukseen. Hän vertailee tuotteitten hintaeroja mutta ei saa
selvää, mitä yhden lonkkasäryn poistaminen milläkin pillerillä maksaa. Apteekkineiti
on sitä mieltä, ettei lääkkeitä osteta hinnan mukaan vaan tehon. Mummo ottaa halvimman.
Kotiovella odottaa rouva S. Rouva on pienituloinen
eläkeläinen. Nyt toitotetaan, että Suomessa eläkkeet ovat hyvät. Rouva S. ajattelee,
ettei sellaista väittävä eläisi viikkoa hänen kuukausitienestillään.
Mummo kutsuu rouvan kahville ja kysyy kuulumiset. Rouva
kertoo menevänsä sairaalaan tutkimukseen, jota varten vatsa on tyhjennettävä. Sitä
ennen on juotava päivän verran ravintolitkua ja illalla otettava lääkettä, jotta
litku tulisi vauhdilla ulos. Hän on hakenut ainekset apteekista ja maksanut
niistä 40 euroa 35 senttiä eli viikon ruokarahat.
Kahvin ääressä päivitellään, kuinka mokoma tavara voi maksaa
enemmän kuin koko toimenpide rouva S:n osalta. Tullaan siihen tulokseen, että
alalta puuttuu kilpailu. Monet käyvät Tallinnassa ostamassa lääkkeensä. Jotkut
tekevät kerran vuodessa matkan etelän aurinkoon ja ostavat Kanarian saarilta
vuoden lääkkeet. Kun saadun hyödyn vähentää matkalaskusta, huomaa päässeensä
etelään melkein ilmaiseksi.
Rouva S. ja mummo päättävät perustaa apteekin,
sellaisen nettikaupan, ettei tule liiketilakuluja. Siitä saisi hotapulveria, kamferintippoja
ja mustaasalvaa. Lisäksi risiiniöljyä, jos asiakkaan pitää mennä
sairaalatutkimuksiin. Näillä ihminen pärjää, rouvat päättelevät ja tiristävät
pannusta apteekkialan yrittäjiksi ryhtymisen kunniaksi vielä kupillisen.