Peliä vai
hiihtoa
Mummo pelkäsi, ettei Maamme-laulu soi siinä Etelä-Korean
kaupungissa, jonka nimeä ei kykene kirjoittamaan. Mutta se soi, kertosäekin
kolmeen kertaan. Iivo hämmästyi, mutta rivakkana miehenä sai nuoteista kiinni
ja antoi tulla sen kolmannenkin kerran.
Kyllä oli komeeta. Urheiluhullu Suomen kansa sai mitä
janosi. Kisan viimeisen päivän kruunasi vielä Krista Pärmäkosken hopea. Kyyneleitäkin
vuodatettiin. Tuntui kohtuuttomalta pettymys, kun urheilija on vasta maailman kahdeksas
tai kymmenes.
Kisa sattui somasti hiihtolomaviikkoon. Perheitten olisi
pitänyt istua yhdessä sohvaperunana nauttimassa urheilusta. Mummo pahoin
pelkää, että nuoriso vietti vapaan ajan konetta näpräten, ja äidit, isät,
mummot ja vaarit katsoivat vanhanaikaisesti kisoja.
Koulun tärkein asia on oppilaitten mielestä välitunti ja
tärkein viikko lomaviikko .Ennen maailmassa aloitettiin koulu vasta kun elo oli
korjattu ja jyvät kuivattu ja viety aittaan. Lokakuun alussa pidettiin perunaloma.
Rämmittiin savisella pellolla ja kerättiin sormet kohmeessa perunoita koppaan
ja siitä sitten säkkiin ja kellariin. Nykyään perunoita harvemmin nostetaan. Ne
ostetaan. Jokin salaperäinen vehje nostaa, pesee, lajittelee, pussittaa ja
toimittaa ne kauppaan.
Nykykoululainen eli jonne ei tiedä, kuinka peruna hänen lautaselleen
ilmestyy. Ei taida tietää sitäkään, minkälaisessa puussa makaroni kasvaa. Hän
viettää lomat huoneessaan ja pelaa. Niistä, jotka eivät pelaa, tulee uusia Iivo
Niskasia, Enni Rukajärviä, Peetu Piiroisia, Michel Karvisia ja Mika Poutaloita.