Peliä vai hiihtoa

Mummo pelkäsi, ettei Maamme-laulu soi siinä Etelä-Korean kaupungissa, jonka nimeä ei kykene kirjoittamaan. Mutta se soi, kertosäekin kolmeen kertaan. Iivo hämmästyi, mutta rivakkana miehenä sai nuoteista kiinni ja antoi tulla sen kolmannenkin kerran.

Kyllä oli komeeta. Urheiluhullu Suomen kansa sai mitä janosi. Kisan viimeisen päivän kruunasi vielä Krista Pärmäkosken hopea. Kyyneleitäkin vuodatettiin. Tuntui kohtuuttomalta pettymys, kun urheilija on vasta maailman kahdeksas tai kymmenes.

Kisa sattui somasti hiihtolomaviikkoon. Perheitten olisi pitänyt istua yhdessä sohvaperunana nauttimassa urheilusta. Mummo pahoin pelkää, että nuoriso vietti vapaan ajan konetta näpräten, ja äidit, isät, mummot ja vaarit katsoivat vanhanaikaisesti kisoja.

Koulun tärkein asia on oppilaitten mielestä välitunti ja tärkein viikko lomaviikko .Ennen maailmassa aloitettiin koulu vasta kun elo oli korjattu ja jyvät kuivattu ja viety aittaan. Lokakuun alussa pidettiin perunaloma. Rämmittiin savisella pellolla ja kerättiin sormet kohmeessa perunoita koppaan ja siitä sitten säkkiin ja kellariin. Nykyään perunoita harvemmin nostetaan. Ne ostetaan. Jokin salaperäinen vehje nostaa, pesee, lajittelee, pussittaa ja toimittaa ne kauppaan.

Nykykoululainen eli jonne ei tiedä, kuinka peruna hänen lautaselleen ilmestyy. Ei taida tietää sitäkään, minkälaisessa puussa makaroni kasvaa. Hän viettää lomat huoneessaan ja pelaa. Niistä, jotka eivät pelaa, tulee uusia Iivo Niskasia, Enni Rukajärviä, Peetu Piiroisia, Michel Karvisia ja Mika Poutaloita.