Trumpututusta
Mummon kesä oli vilkas. Hän pääsi tarjoilemaan vodkalimea
maailman korkeimmille herroille, kun ne pantiin kahdeksi tunniksi samaan
koppiin. Mummo blandrasi Finlandia-vodkasta drinkit. Ja ne puhuivat. Eivät
olleet tuppisuita. Toinen Venäjältä, toinen Amerikasta, jossa jo alakoulussa
opetetaan vakuuttavaa puhekulttuuria.
Ensin käsittelivät maapallon sodat. Niitä nyt on aina, joten
mitä niistä keskustelemaan. Saahan niissä omakin armeija harjoitusta. Maahanmuuttoakin
on ollut siitä asti kun hunnit ratsastivat Euroopan halki. Sitten nälkä?
Siitäkin on yleensä selvitty. On joko kuoltu tai menty Amerikkaan. Toinen
herroista kehuu, että muuttoliikkeen vanavedessä hänen maahansa tuli presidentiksi
kelpaavia irlantilaisia.
Niistä aiheista ei siis synny medialle raportoitavaa
keskustelua. Mutta puhuttakoon naisista! Ovathan molemmat alan miehiä, pääasia
aina mielessä. ”Kerran meni mielestä, kun putosin salaisen poliisin tehtävissä
Volgan jäihin”, toinen tunnustaa.
Kerskattavaa kummallakin riittäisi, mutta paras näin
kansojenvälisen ystävyyden lujittamiseksi puhua perheasioista. ”Mikä on, ettet
sinä veli saanut
eukkoasi tänne mukaan?” ”Ei tullut, kun en maksanut lentoa New Yorkiin ostamaan
kymppitonnin hintaisia Jimmy Choo korkokenkiä. Sanoin, että kapitalistista
hapatusta, hanki kotimaiset! Jäi kotiin mököttelemään. Entä sinä, veli? Mitenkä
Melanian kanssa pyyhkii?” ”Very good, brother! Justiinsa ostin ne samaiset
korkkarit. Neuvoisin, että veli tekee saman tempun, sillä maailmanrauha on
meidän käsissämme, ja meidän rauhamme taas eukkojen hyppysissä, joten otetaanpa
maailmanrauhalle, veliseni.”
.