Kansalaisaloite Prexit
Mummolla on eläkeläisenä aikaa kummastella kotikaupungin ihmeellisyyksiä. Yksi ihmeistä on länsiranta. Siitä käydään
sanasotaa, sillä uuden sillan länsipäähän syntynyt slummi ei ilahduta kaikkia. Talot
näyttävät siltä kuin ne olisi tuotu paikalle jättiläisnosturin nokassa ja
pudotettu sikin sokin alas siihen asentoon mihin sattuvat asettumaan. Väliin on
jäänyt kapeita sokkeloisia kujia.
Kun Gammelbackaan 1960-luvulla tehtiin vastaavaa, saatiin
suunnittelijaksi Alvar Aalto. Talot sijoitettiin
niin, etteivät ne peitä toistensa näkymiä. Sama ei onnistu Taidetehtaan
alueella, ja itäpuolta hirvittää olla mukana touhussa, jonka tuloksia tullaan
kummastelemaan ainakin parisataa vuotta. Siksi mummo ehdottaa, että tehdään
Prexit. Itäpuoli ottaa avioeron läntisestä ja ryhtyy kaupungiksi nimeltä Wanha
Porwoo. Länsi saa leikkiä joen toisen puolen hiekkalaatikolla ja olla vaikka
Uusi Porvoo.
Tällä puolen jokea järjestetään terveyspalvelut
kävelyetäisyyden päähän, joten lännen ei tarvitse siirrellä bussipysäkkejään
huonojalkaisten itäisten vuoksi. Lahjotaan museovirasto, että saadaan kivetä
kirkon seutu neliskanttisilla kivillä. Turistit Kiinassa asti kiittävät
jalkaystävällisistä kaduista. Rakennetaan Engelin tyyliin tyhjät tontit. Annetaan
Valtimontalolle jokin merkittävä tehtävä. Käydään kivijalkapuodeissa ja saadaan
vipinää kaupalliseen elämään.
Turisteja riittää kumpaankin Porvooseen. Itäpuolella on Vanha
Porvoo, kirkko ja Runebergin koti. Länteen rakennetaan uusia kauppakeskuksia, taidemuseo
ja hotelli.
Kansalaisaloitetta valmistellaan jo. Mummo uskoo, että
Prexit toteutuu seuraaviin kuntavaaleihin mennessä. Saadaan samalla monta uutta
johtajanpaikkaa.