Mummo käy oopperassa
Mummon lapsuusvuosien sarjakuvassa hienostorouva Klaara
rakasti uupperaa. Mummo päätti olla yhtä fiini ja mennä oopperaan Tallinnaan,
jossa liput ovat kohtuuhintaiset. Pääsipä samalla etelänmatkalle, koska
Tallinna on 70 km etelämpänä kuin Porvoo.
Syysmyrsky nosti aallot vaahtopäisiksi. Laiva keinui, mutta
mitäpä ei kulttuurin vuoksi kärsisi. Mummo
kuvitteli olevansa 1800-luvun nälkävuosien ameriikanmatkaaja Atlantilla. Edessä
piikaihmisen tulevaisuus sellaisena kuin Hiski Salomaa sen laulussa kuvaili, tiskaamassa
astioita ja lakaisemassa luudalla lattioita ressa yllä amerikkalaisessa
kitsissä ja hellu laitettuna kotiin aamuyön tunteina.
Estonia-teatterin talo on kaunis päältä ja sisältä. Mummo
nostaa ylpeänä nokkaansa. Katsokaa kaikki, tämä on suomalaisen Viivi Lönnin
suunnittelema pytinki! Tutun näköinen mies tuossa aulassa. En nyt muista nimeä, mutta täytyypä käydä tervehtimässä.
Tuttuus on yksipuolista, mutta mies on julkkis ja tervehtimiseen tottunut. Jorma
Hynninenhän siinä, ehkä jo Porvoon keikka mielessä.
Yleisö on viimeisen päälle tyylikästä. Naisten kengänkorot 12-senttiset
ja miehillä musta puku eikä kravattia. Arkisesti pukeutuneet ovat kaikki suomalaisia.
Oopperan nimi on Faust,
mutta sisällöstä mummo ei pääse kärryille. Silmän ja korvan ruokaa on kumminkin
yltäkylläisesti. Miesnäyttelijät kaikki
adoniksia, joilla vaatetus paljastaa enemmän kuin peittää. On siinä mummoikäiselle
ihmettelemistä.
Väliaikakahvin ja leivosten kuvaaminen vaatisi puolet tämän
jutun palstatilasta. Aineen ja hengen kulttuuri on tässä entisessä neukkutasavallassa
hämmästyttävä. Semmoinen veljeskansa meillä.