sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Mummo Kelttien jäljillä

Mummo Mutikaisella on monta lempparikirjaa, ja yksi niistä on Seitsemännen portaan enkeli. Franck McCourt kertoo köyhästä irlantilaisesta lapsuudestaan niin hauskasti, että lukija aivan hämmästyy. Voiko olla hauskaa se, että kurjaan talonröttelöön enkeli tuo vuosittain uuden vauvan portaalle? Että isä kiikuttaa sossun myöntämän ruokarahan pubiin  ja herättää lapset yöllä vannomaan, että ovat valmiit kuolemaan Irlannin puolesta. Että poika saa ensimmäisen kommuunionsa kunniaksi mummolta tuhdin breakfastin, jonka oksentaa yhdessä kitalakeen liimaantuneen öylätin kanssa. On ripittäydyttävä ja tunnustettava, että tuli oksentaneeksi jumalan hyyskän taakse.
 Ne hökkelit, nurkissa vilahtelevat rotat, kadulla palloa potkivat ryysyläispojat ja pubeissa  seisoskelevat perheen ruokarahaa törsäävät irlantilaismiehet on nähtävä, mummo ajattelee ja ilmoittautuu Dublinin matkalle. Ei sieltä köyhyyttä löydy. Kaupunki on komea, puistojen ja patsaitten koristama, eikä pubeistakaan purkaudu humalaista työläisporukkaa. Näin karkeasti kirjat meitä pettävät, mummo ajattelee.
Hotelliaamiaisella köyhyys iskee. Tarjolle tulee paahtoleipää marmelaadin kera. Mummo ja kumppanit yrittävät tyynnyttää nälkänsä ja syövät viisi paahtista per nenä. Ollaan valmiita nousemaan. Silloin tarjoilijat kiikuttavat jokaisen eteen tulikuuman irish breakfastin: muhkeita verilettuja, perunapaistoksia, monta siivua ripeänrapeaa pekonia, kaksi paistettua munaa, kauhallisen papuja ja pari muuta tuntemattomaksi jäävää ruokasorttia. Joku muistuttaa, että nälänhädän 1800-luvulla kärsineessä Irlannissa ei sovi jättää ruokaa. Seuraa siis ankara ahtamisoperaatio, mikä sopiikin, kun lentokoneessa on saanut kupin kahvia ja lasillisen mustikkamehua. No, lähtöaamuna hotelli tarjoaa aamiaiseksi kahvin kera ytelän suklaacroissantin, niin että aamiaisen rasvaisuus-  ja suolaisuusprosentti on yhteenlaskettuna ihan suomalaispohjoismainen.
Mitä jäi mieleen? Puistot, joki ja vihreys. Uskomaton Fenix-puisto keskellä kaupunkia. Patsaat, joilla kaupunki kunnioittaa entisten aikojen kirjailijoita. Yleinen ystävällisyys ja palvelualttius. Siisteys, josta ainakin mummon kotikaupungin pikaruokailijat ja muut roskansa surutta maahan heittävät tai joka vapaan pinnan spray-maalilla suttaavat voisivat ottaa oppia. Ja ennen kaikkea se pieni puistonpläntti, jossa pässi, kolme emälammasta ja neljä kiliä ovat syövinään ruohoa. Sivummalla loikkivat sammakot ja kilpikonnat, ja kettu luuraa puun takana. Ruusupuskassa tonkii kaksi iloista sikapossua. Kivestä rakennettuja kaikki. Kuinkahan monta yötä säilyisivät ehjinä Suomessa? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti