Ärsyyntymisensiedätyshoitoa

Mummo Mutikaisen arvelee, että hänen ärsyyntymisensietokykynsä on madaltunut. Se kaipaa siedätyshoitoa, jonka hän aloittaa juuri nyt. 

   Ensimmäinen ärsyyntymisen aihe tulee radiosta. Esitelmänpitäjä on elikkä-ihmisiä. Puolen tunnin  esitelmässä on 18 elikkää. Mummo kuuntelee ne kaikki eikä anna ärsyyntymisen häiritä. Alle kolmekymppiset missit, mallit ja iskelmätähtöset sen sijaan ovat tosi-ihmisiä. Tosi paljon, tosi ihanaa, tosi kamalaa, tosi makeeta, he toistelevat. Mummo kuuntelee kaikki tosit ja kokee olevansa sekä elikkä- että tosi-siedättynyt.

   Seuraava siedätyshoitoaihe tulee TV:stä. Porukka itseään nuorina pitäviä keski-ikäisiä miehiä istuu pöydän ääressä puhumassa. Jokainen on mielestään niin nokkela, sanavalmis ja hauska, että omalle jutulle kannattaa nauraa kovaäänisesti. Oikea nilkka on reteesti vasemman polven päällä. Mummo kokeilee samaa ja toteaa, että keski-ikäisten nuortenmiesten lonkat ovat notkeammat kuin hänen. Hän jatkaa siedätyshoitoa katsomalla ohjelmaa viiden minuutin verran. Seuraavalla kerralla hän lisää toiset viisi, kunnes on siedättynyt ja saattaa katsoa koko ohjelman.

   Mummo lähtee sauvakävelylle. Polun varteen on kylvetty karkkipapereita, tupakkapakkauksia, mäyräkoirankuoria ja paperinenäliinoja. Tähän asti hän on poiminut ne pois ja survonut paperinenäliinat sauvan kärjellä sammalikkoon. Nyt hän päättää sietää ne. Ehkä heittäjät ovat kokeneet metsän yksitoikkoisen vihreäksi tai valkoiseksi ja haluavat antaa sille vähän iloista väriä. Siis olkoot paikoillaan.

   Mummo palaa virkeänä metsäkävelyltä ja on tyytyväinen siedätyshoitoonsa, johon ei tarvinnut Sote-yhtymän terapeuttien kallisarvoista aikaa. Oikeastaan tästä pitäisi saada verovähennystä, hän tuumii.