Joulupostia

Mummo Mutikaisella on Lapissa serkku Saara, joka lähettää aina joulupaketin. Paketissa on kirja ja villasukat. Tällä kertaa posti on keksinyt uuden palvelumuodon. Paketin saaja voi netissä seurata lähetyksen kulkua.

Miten somaa! Kohta hän istuu nenä ruudussa ja näkee, kuinka Saara paketoi lahjaa kynttilänvalossa. Kuva on kuin Martta Wendelinin kortissa. Toisessa kuvassa Saara valjastaa poroa ja kolmannessa ajaa aisakello helkkyen halki tunturimaiseman kohti Inarin kirkonkylää. Sitten ollaan jo postissa. ”Mänhöökö tämä nyt varmasti sinne ethelään?” Saara kysyy. ”Ka mänhöö, minkä tautta ei mänis”, sanoo postinhoitaja ja lätkäisee pakettiin leiman. Seuraavissa kuvissa on postiautoa ja junaa ja hirmuiset määrät muita paketteja, sillä kansalaiset tekevät nykyään jouluostoksensa netissä ja saavat tavarat postissa. Lähes yhtä paljon on palautettavia paketteja, joten Saaran kirja ja villasukat ovat aivan helisemässä pakettipaljouden alla.

Nyt tulee taas kauniimpi kuva. Paketti on päässyt Pasilan lajittelukeskukseen ja mennä huristelee liukuhihnoilla Nico Rosbergin vauhtia. Päätyy vihdoin mummon lähipostiin. Mummolle tulee tietokoneeseen viesti, että pitää tulostaa planketti, täyttää se ja todistaa postissa, että hän on hän.

Mummo täyttää planketin. Postissa hän ottaa jonotusnumeron ja onnistuu todistamaan henkilöllisyytensä. Kotona hän nostaa paketin kuusen alle. Ehkä hän ensi jouluna hakee sukat ja kirjan Lapin perukoilta itse. Voi olla, että posti silloin toimii vain torstaisin. Halvaksikin tulee, jos ottaa onnibussin.