Itsenäinen Suomi
Mummo on tyytyväinen siihen, että Suomi on itsenäinen.
Saammepahan ihan keskenämme täällä söhlätä oloamme ja eloamme, eikä kellään
naapurilla ole siihen mitään sanomista. Saamme tehdä viisaita ja tyhmiä
päätöksiä ja niin kuin viime aikoina on tullut tavaksi, perua niitä vaikka
kerran viikossa. Saamme valita
asioitamme hoitamaan puoluetovereita, sukulaisia ja tuttavia tai napalangon ja
serkunkumminkaiman. Saamme poistaa kouluista sukupuolierot ja tuoda
lähikauppoihin viinat. Saamme siirrellä
kelloja sinne tänne ja päättää mihin maan kolkkaan ei tarvita postia, pankkia,
koulua, lumiauraa ja tiesoraa.
Saamme pitää myös itsenäisyysjuhlia ja hulmutella koppavina
siniristilippua. Lisäksi on varaa pukeutua asianmukaisiin vaatteisiin, kun mennään
juhlaan, oli se sitten presidentinlinnassa tai oman kylän seuratalon vetoisessa
juhlasalissa, jossa ennen muinoin nuoruuden päivinä tanssittiin valssit ja jenkat.
Saamme seurata sotilasparaatia ja yleensä pitää omat puolustusvoimat. Saamme
katsella Tuntematonta, jonka äärellä on lapset ja lapsenlapset pistetty
ymmärtämään, ettei tämä itsenäisyys ole mikään itsestäänselvyys.
Mummokin sitä katselee, mieluiten Edvin Laineen ohjausta,
koska siinä näkee Jussi Jurkan riemullisen Lammion pottuilemassa Rokalle ja
näkee ne kolme jästipäätä seisomassa kovennettua, kun maataistelukoneet
jyräävät yllä. Hietasen kaamea kohtalo ylittää mummon kestokyvyn, ja hän
poistuu siksi ajaksi keittämään kahvia ja lämmittämään joulutorttuja. Palaa
vasta kun muut tippa silmässä katselevat Karjalan katkottuja mäntyjä Finlandian
soidessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti