Hotapulveria ja kamferintippoja

Mummo poikkeaa apteekkiin ostamaan lääkettä vanhojen luittensa kolotukseen. Hän vertailee tuotteitten hintaeroja mutta ei saa selvää, mitä yhden lonkkasäryn poistaminen milläkin pillerillä maksaa. Apteekkineiti on sitä mieltä, ettei lääkkeitä osteta hinnan mukaan vaan tehon.  Mummo ottaa halvimman.

Kotiovella odottaa rouva S. Rouva on pienituloinen eläkeläinen. Nyt toitotetaan, että Suomessa eläkkeet ovat hyvät. Rouva S. ajattelee, ettei sellaista väittävä eläisi viikkoa hänen kuukausitienestillään.

Mummo kutsuu rouvan kahville ja kysyy kuulumiset. Rouva kertoo menevänsä sairaalaan tutkimukseen, jota varten vatsa on tyhjennettävä. Sitä ennen on juotava päivän verran ravintolitkua ja illalla otettava lääkettä, jotta litku tulisi vauhdilla ulos. Hän on hakenut ainekset apteekista ja maksanut niistä 40 euroa 35 senttiä eli viikon ruokarahat. 

Kahvin ääressä päivitellään, kuinka mokoma tavara voi maksaa enemmän kuin koko toimenpide rouva S:n osalta. Tullaan siihen tulokseen, että alalta puuttuu kilpailu. Monet käyvät Tallinnassa ostamassa lääkkeensä. Jotkut tekevät kerran vuodessa matkan etelän aurinkoon ja ostavat Kanarian saarilta vuoden lääkkeet. Kun saadun hyödyn vähentää matkalaskusta, huomaa päässeensä etelään melkein ilmaiseksi.

Rouva S. ja mummo päättävät perustaa apteekin, sellaisen nettikaupan, ettei tule liiketilakuluja. Siitä saisi hotapulveria, kamferintippoja ja mustaasalvaa. Lisäksi risiiniöljyä, jos asiakkaan pitää mennä sairaalatutkimuksiin. Näillä ihminen pärjää, rouvat päättelevät ja tiristävät pannusta apteekkialan yrittäjiksi ryhtymisen kunniaksi vielä kupillisen.