Pari tonnia
omenoita
Mummon puutarhassa on kolme omenapuuta, Valkea kuulas,
Syysviiru ja Kaneli. Keväällä ne kukkivat hillittömästi, mutta pölyttäjähyönteisiä
ei näy. Turhaan koreilevat, mummo tuhahtaa. Vai hoitaisiko tuuli mehiläisten
homman? Mummo ei ole perillä kukkien ja mehiläisten sukupuolielämästä, kun
sellaista ei hänen aikanaan kansakoulussa vielä opetettu.
Puut olivat hoitaneet lisääntymisen salassa. Tekivät jo
elokuussa raakileita. Niistä kasvoi sellainen määrä omenoita, että tuholaisilla
pisti kiireeksi. Oli saatava jokaiseen pieni ruskeankirjava vana merkitsi
siitä, että omenat kuuluvat meille. Sitä tuskan ja hien määrää! Jonkinlainen roti
pitäisi taivaan isälläkin olla, ettei teettäisi pienimmillä eli omenamadoilla
liikaa töitä. Jos omenan tuholaisilla on ammattiliitto, se tulee vielä
talvellakin selvittelemään näitten ylitöitten palkkasaatavia.
Mummo kuorii parin tonnin verran omenoita, joista keittää sosetta.
Onhan kellarissa oltava jotain syötävää, jos Trump ja Putin saavat aikaan
sodan. Sitähän tällainen omenasato ennustaa, tietävät vanhat. Kellari täyttyy, mutta omput eivät lopu. Mummo
ottaa keittokirjan. Siitä löytyy 21 sopivaa reseptiä. On omena-kermahyytelöä,
omenahyvettä, omenakeittoa, omenaleivoksia, omenanyyttiä, omenamoussea,
omenarahkaa, mikroaaltouunissa paistettuja omenoita, posliiniomenoita ja
omenarahkatorttua. Ei kuin kokkaamaan.
Moni muukin taistelee omenasatonsa kanssa. Yhden talon eteen
ilmestyi korillinen omenoita, ja vieressä oli lappu: Saa ottaa. Ohi pyöräilevä
kansalainen uskoi. Kaatoi omenat nurmelle ja otti korin. Hyvä kori se olikin,
sopiva vaikka syksyiselle ostosretkelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti