tiistai 4. syyskuuta 2018


       Pari tonnia omenoita

Mummon puutarhassa on kolme omenapuuta, Valkea kuulas, Syysviiru ja Kaneli. Keväällä ne kukkivat hillittömästi, mutta pölyttäjähyönteisiä ei näy. Turhaan koreilevat, mummo tuhahtaa. Vai hoitaisiko tuuli mehiläisten homman? Mummo ei ole perillä kukkien ja mehiläisten sukupuolielämästä, kun sellaista ei hänen aikanaan kansakoulussa vielä opetettu.
Puut olivat hoitaneet lisääntymisen salassa. Tekivät jo elokuussa raakileita. Niistä kasvoi sellainen määrä omenoita, että tuholaisilla pisti kiireeksi. Oli saatava jokaiseen pieni ruskeankirjava vana merkitsi siitä, että omenat kuuluvat meille. Sitä tuskan ja hien määrää! Jonkinlainen roti pitäisi taivaan isälläkin olla, ettei teettäisi pienimmillä eli omenamadoilla liikaa töitä. Jos omenan tuholaisilla on ammattiliitto, se tulee vielä talvellakin selvittelemään näitten ylitöitten palkkasaatavia.
Mummo kuorii parin tonnin verran omenoita, joista keittää sosetta. Onhan kellarissa oltava jotain syötävää, jos Trump ja Putin saavat aikaan sodan. Sitähän tällainen omenasato ennustaa, tietävät vanhat.  Kellari täyttyy, mutta omput eivät lopu. Mummo ottaa keittokirjan. Siitä löytyy 21 sopivaa reseptiä. On omena-kermahyytelöä, omenahyvettä, omenakeittoa, omenaleivoksia, omenanyyttiä, omenamoussea, omenarahkaa, mikroaaltouunissa paistettuja omenoita, posliiniomenoita ja omenarahkatorttua. Ei  kuin kokkaamaan.
Moni muukin taistelee omenasatonsa kanssa. Yhden talon eteen ilmestyi korillinen omenoita, ja vieressä oli lappu: Saa ottaa. Ohi pyöräilevä kansalainen uskoi. Kaatoi omenat nurmelle ja otti korin. Hyvä kori se olikin, sopiva vaikka syksyiselle ostosretkelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti