Kippis kansanterveydelle oli 28.11. 2018

Rokottamistilaisuus on todellista tasa-arvoisen ja kaikille kuuluvan terveydenhoidon riemujuhlaa. Näinä viikkoina halulliset saavat influenssarokotuksen ihan ilman edestä. Yhteiskunnalle se tulee tyyriiksi. On ostettava rokotusaineet ja kertakäyttöpiikit, järjestettävä paikat ja maksettava ilmoitukset. Lopputulos jää kumminkin plussan puolelle. Säästetään sairaalavuorokausia ja vältetään jälkitaudit ja keuhkokuumekuolemat.

 Mummo menee kiltisti rokotuspaikalle. Saa numerolapun ja istuu odottamaan. Iloisesti hymyilevä kipusisko huutelee numeroita ja osoittaa rokotettaville mihin mennä. Joku kulkee rollaattorin kanssa, joku käyttää kävelykeppiä kuin Mannerheim, mutta moni pääsee käsittelyyn ihan omin voimin.

Odotustilassa on monipuolinen otos porvoolaista ikäväestöä. On köyhää ja rikasta, resupekkaa ja herrasmiestä, lihavaa ja laihaa. On 60-vuotishääpäiväänsä viettäneitä aviopareja, jotka tukevat lempeästi toisiaan. On mummoja, joilta vaari laulun mukaan myrsky-yönä hukkui meren sinilaineisiin. On ukonkäppyröitä, jotka haaveilevat löytävänsä netistä hehkeän kumppanin, kun naapurin Kallekin löysi.

Kansa riisuu itseään sen verran, että saa pläntin paljasta nahkaa esille. Tämän rokotuksen seurauksena ei synny samanlaista jälkeä kuin lapsena saadusta isorokkorokotuksesta. Se eli ja kupli ja jätti käsivarteen merkit, jotka vähästäkin lihomisesta suurenivat kahvikupin kokoisiksi. Niitä piti peitellä puuterilla, kun kesällä kukallisen kretonkimekon hihat olivat lyhyet.

Nyt passaa odottaa, kumpi voittaa, pyörryksiin tainnutettu rokotusvirus  vai ärhäkkä ja salaperäisiä teitä Suomeen rantautuva murhanhimoinen taudinaiheuttaja. Mummo toivoo hartaasti, että rokotuksessa hänen käsivarteensa joutunut virus pääsee voitolle.