Nykyajan Riikka ja Topi
Suviheinä ja Jarska elävät nykynuorenparin elämää. Siihen ei
kuulu politiikka. Sählätkööt päättäjät mitä sähläävät, huonosti kaikki
kumminkin menee.
Sitten Jarska saa herätyksen. ”Mitä jos mentäis
äänestämään?” Suviheinän mielestä ajatus on järjetön. Hän on äänestänyt vain
kerran elämässään ja silloinkin tyhjää. Kouluaikana oli valittu toimikunta,
jonka mielipidettä kunnan päättäjien mukamas piti kuulla. Ehdokkaat
toimikuntaan olivat koulun kamalimpia suunsoittajia, joita hän ei olisi
kannattanut edes vessansiivoojan virkaan. Jotkut olivat äänestäneet ihan
kunnolla, toiset piirtäneet äänestyslippuun rumia kuvia, ja hän oli jättänyt
numeron paikan tyhjäksi. Niin että sen verran hänellä on kokemusta päättäjänä
olemisesta.
Nyt on kumminkin pakko edes syrjäsilmällä hiukan tunnustella
tilannetta. Kumpikin lukee hutaisemalla, mitä ehdokkaat itsestään kirjoittavat.
Vastuuntuntoista ja taitavaa porukkaa väittävät olevansa. Ajatella, että heidän
pienessä kotikaupungissaan on heidän tietämättään asunut noin pystyvää sakkia!
Olisi luullut, että moisen aivokapasiteetin kanssa olisi jo tähän mennessä
pantu kaikki asiat järjestykseen, nuo samat kun oli jo edellisvaaleissa valittu
päättäjiksi.
Suviheinä pohtii, kantaako kukaan ehdokkaista huolta
maailman merien saastumisesta. Jäätiköt kumminkin ovat mennyttä kalua. Jarska
puolestaan pelkää, ettei kravattikaulaisista keski-ikäisistä herroista ole
pitämään yllä jäähalleja ja nurmikenttiä.
He ottavat riskin. Vetäisevät lippuun numeron. Tuntevat
olevansa kuin Riikka ja Topi, kun punainen viiva on vedetty. Ehkä maailma
muuttuu kertaheitolla
oikeudenmukaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti