Itsenäisyys eestiläisittäin

Mummo osuu reissaamaan Viron Pärnuun juuri itsenäisyyspäivän tienoilla. Juhla on järjestyksessä numero 98, joskin neuvostomiehityksen aikana ei itsenäisyydestä juuri voi puhua. Koululaiset juhlivat tiistaina. Paikallinen lukio kantaa Eestin kansalliskirjailijan Lydia Koidulan nimeä, sen saman, jonka runoilema Ema sydan Georg Otsin laulamana liikahduttaa meilläkin äitienpäivänä sydämiä.
   Lukio viettää juhlaansa hotelli Strandin juhlasalissa. Sinne marssii toinen toistaan nätimpiä tyttöjä parhaissa koltuissaan. Entä pojat, jotka kantavat lippuja! Kaikilla tumma puku ja siististi klanittu tukka, ei kellään irokeesiä. Ei taida olla edes tatuointeja. Pian salista kuuluu Maamme-laulu eestiläisin sanoin: "Mu isamaa, mu ônn ja rôôm, kui kaunis oled sa!"
   Kaduilla on sakeaa lumisohjoa, mutta ei se mitään. Mummon silmää ilahduttavat juhliinsa kiirehtivät koululaisjoukot. Kaikilla on harras mieli ja kädessä sinimustvalge pienoislippu. Hautausmaan portille kokoontuu sankka joukko lipunkantajia ja marssijoita, joiden on tarkoitus viettää muistohetki kaatuneitten patsaalla.
   Keskiviikkona eli 24.2. televisio näyttää aamusta alkaen laulavaa vallankumousta. Itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa paikallinen eduskunta ja muu väki veisaa sydämen pohjasta. Mummo miettii, miksei suomalainen kansanedustaja enää osaa laulaa. Luulisi sen kuuluvan yleissivistykseen.
   Mutta nyt on pakko jättää juhliva Pärnu ja kiiruhtaa Tallinnaan. Sotilasparaatissa on nähtävillä myös suomalaista Sisu-kalustoa. Putinin harmiksi tanskalaiset hornetit tekevät näyttävän ylilennon.
  Satamassa suomalaiset pakkaavat laivaan viinojaan eivätkä tiedä juhlasta mitään, tuskin edes sitä, kuinka vaivalla itsenäisyys on saatu. Mummo tahtoisi nähdä presidentin juhlien kättelyn ja naapurimaan juhlakansan koko loistossaan. Siis kiireesti laivalta kotiin ja televisio auki. Kakkosen uutisissa mainitaan, että itsenäisyyspäivää juhlivan Tallinnan torilla on parinsadan Odinin soturin mielenosoitus hallituksen lepsua maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan, ei muuta. Kolmonen ei noteeraa edes sitä. Eestiläinen eleganssi jää siis näkemättä.