Martin kanssa murkinalla

On se maittavaa tämä 1500-luvun saksalainen sapuska! On lämmintä hapankaalia, rosmariinilla maustettuja juureksia, uunissa hautuneita porsaan kylkiluita ja kanankoipia ja tietenkin makkaraa, jota ilman ei Martti Luther kävisi ollenkaan ruokapöydän ääreen. Ruoan olivat valmistaneet Katharina-emännän piiat, jotka olivat juhlan kunniaksi pukeutuneet parhaimpiin esiliinoihinsa ja myssyihinsä. Tunnelma oli juuri sellainen kuin Lutherin kodissa varmaan oli – lämmin, sopuisa, kodikas ja varmasti Jumalalle otollinen. Martti itse siunasi ruoan ja osallistui vahvalla äänellään veisuuseen.

Tämä kaikki tapahtui Martin-päivän iltana Gammelbackan seurakuntakodissa. Kirkon väki oli suunnitellut, ideoinut, keksinyt, huushollannut, kattanut, keittänyt ja paistanut. Musikantit Minna Wesslundin johdolla olivat kaivaneet nuottipinoistaan esille 1500-luvun sävelmät, ja urut, nokkahuilut ja Mora-viulu soivat kuin silloin, kun Martti juuri oli naulannut teesinsä Wittenbergin kirkon oveen.

Pihalla paloivat soihdut ja jätkänkynttilät marraskuiseen pimeyteen, ja sisällä kansa kuunteli hartain mielin Lutherin ja Filip Melanchthonin väittelyä taivaaseen pääsemisen kinkkisistä kysymyksistä. Olivat kumpikin sitä mieltä, ettei sielu vilahda taivaaseen aneita ja pietarinpenninkiä maksamalla vaan ihan armosta. Pietarinkirkon rakentamiseen ja kuulemma vielä jonkun paavin velkojen maksamiseen täytyi myös Suomen köyhän kansan osallistua, vaikka oma perhe joutui kärsimään kirkollisveron kantajan mentyä nälkää.

Tämän kaiken sai kokea se Porvoon seurakuntalaisten joukko, joka oli hoksannut ilmoittautua seurakunnan järjestämään Luther-iltaan. Esitelmiä on jo kuultu, Lutherin virsiä veisattu ja muutenkin juhlistettu reformaation 500-vuotisjuhlaa, mutta omakohtainen osallistuminen antoi eniten. Täytyy ihmetellä, kuinka Luther aikoinaan rohkeni tehdä sen minkä teki. Hän asettui vastustamaan katolisen kirkon mahtia ja oppeja. Varmaan siinä oli hengenlähtökin lähellä. Maailman vääryyksien korjaamiseen tarvitaan paitsi viisautta myös rohkeutta. Niitä molempia hänellä oli.