Niin tätäpäivää, niin tätäpäivää

Mummo on kuuliainen kansalainen. Hän poimii luonnosta roskan päivässä. Hän matkustaa Helsinkiin onnibussilla eikä saastuta maapalloa oman auton päästöillä.  Hänen hylkäämiään muovikasseja ei kellu siinä muovijätepuurossa, joka peittää Tyynenmeren syvänteet ja tappaa merestä kaiken elollisen. Hän ottaa rokotuksen, ettei influenssallaan tartuta itseään huonommassa hapessa olevia vanhuksia.

Saunan pesän hän virittää puitten päältä, jolloin ilmaan joutuu vähemmän pienhiukkasia. Hän korjaa koiran jätökset mutta ei sentään vieraitten koirien kasoja pururadan varrelta. Toivoo, että kerran saisi sen törkimyksen kiinni verekseltään.

Hänen sapuskansa on kotimaista lähiruokaa. Hän hörppii luomumaitoa, Afri-kahvia ja reilun kaupan teetä. Hän ei osta kiinalaisten ja intialaisten lasten ompelemia halpisvaatteita, vaikka toisaalta nekin olisivat kyllä ansainneet palkkansa eli kupillisen riisiä. Hän on siis niin tätäpäivää, niin tätäpäivää että.

Mutta ne muut. Ne heittävät luonnossa ikuisesti säilyvät karkkikääreet ulos auton ikkunasta. Ajavat autolla puolen kilometrin päähän lähikauppaan ostamaan tupakkaa. Saavat keuhkosyövän, jonka hoitoon uppoaa verovaroja. Mussuttavat karkkia, vaikka hyvin tietävät, että siitä syntyy kansantaloudehampaita hoidetaan verovaroin. Käyttävät tyyriitä terveyspalveluita mitättömien vaivojen hoitoon, kun voisivat poistaa ne järkevällä ravinnolla ja liikkumalla. Hipelöivät rättikaupassa puseroita ja tunikoita himoiten ja jos on rahaa, ostavat, vaikka kaappi pursuaa entisiäkin.

Mummo sen sijaan elää niin kuin kaiken tietävä media opettaa. Hän on vastuullinen kuluttaja. Häntä ei voi syyttää maapallon tuhoutumisesta.