Häiritsevää häirintää

Päivän puheenaihe on seksuaalinen häirintä. Mummon ikäisenä yleensä saa olla rauhassa. Ehkä tämä lohduttaa niitä, jotka juuri nyt ovat kukkeimmassa häirintäkohdeiässä. Kyllä se siitä vähenee samaa vauhtia kuin kukkeuskin. 

Seksuaalisuus on suvunjatkamista ylläpitävä voima. Rivouksien puhuminen, takapuolelle taputtelu ja ehdottelu ovat kauniin asian ikäviä kääntöpuolia, ja vahvaluontoiset tyttölapset ovat aina pitäneet niihin syyllistyviä tyhminä ja törppöinä. Aremmat ja nuoremmat eivät rohkene puolustautua ja joutuvat kärsimään.

Tuijottaminenkin häiritsee. Jonkun mielestä nainen asettaa vasiten sulonsa sihdattaviksi. Decolté on niin antelias, ettei tavara tahdo pysyä sisäpuolella, joten kärsiköön nyt tuijotuksen. Porvoon valtiopäivätanssiaisissa paikallisen kartanon venäläinen rouva pullautti toisen rintansa tanssiessa ulos, että keisari olisi innostunut. Ei tehonnut. Keisari oli hehkeän Ullan lumoissa.

Seksuaalinen väkivalta on tuttu asia valitettavan monelle naiselle. Tyhmiä, röyhkeitä ja sairasmielisiä miehiä tässä maailmassa riittää, ja siksi on tyttöjä ja nykyään kai poikiakin varotettava. Monissa maissa eivät koululaiset saa kulkea yksin koulumatkaa.

Ahdistelun kohteeksi joutunut ei juuri kerro asiasta poliisille. Yhtä vähän ilmoitetaan perheväkivallasta, sillä kummassakin tapauksessa syyllistetään myös uhri. Tekijä kumminkin voisi saada käräyttämisestä  terveellisen opetuksen.

Raiskaaminen on kamala asia, eikä kenenkään pitäisi joutua sen kohteeksi. Kuitenkin sitä pidetään sodankäyntiaseena, joka nöyryyttää vastapuolta aseita tehokkaammin. Lieneekö Ratko  Mladic syyllistynyt ylenmääräisen tappamisen ohella myös tähän ikiaikaiseen sodankäynnin alalajiin?