Suklaamunia ja narsisseja

                    

Päästiinpä pääsiäisestä. Se alkaa aina hankalasti, kun noitien ja virpojien joukot ilmaantuvat ovelle. Mummon kaukaisessa lapsuudessa sellaisia ei tunnettu. Hän ei tiedä, mitä niiden kanssa jutellaan, eikä hän missään nimessä halua olla se pihi naapuri, joka antaa vain yhden lakupötkön.

Kirjoja tehdään nykyaikana vaikka hiusten letityksestä, joten eikö olisi jo aika julkaista noitien ja virpojien kohtaamisen ohjekirja koreiden kuvien kera! Toivottavasti sellainen ilmestyy kirjakauppoihin hyvissä ajoin vuoden 2017 alussa. Kyllä se sopii kristillisperäisen Suomen 100-vuotisjuhlaan.

Muuten pääsiäinen sujuu, paitsi ylivieskalaisilta, joilta poltetaan kirkko. Uuden rakentaminen on yhtä kinkkinen juttu kuin Porvoon kirkon korjaaminen. Vakuutusrahoihin ei paljon voi turvata. Molemmat kirkot olivat jo vanhoja ja siis vähäarvoisia.

Paloa muistellen mummo laittautuu kirkkoon. Se on pääsiäisasussa henkeäsalpaavan kaunis. Parvelta kaikuu Jussi Kylätaskun trumpetti yhdessä urkujen ja välistä myös heleän sopraanon kanssa, ja kirkkosali on täynnä iloa. Alttarilla julistaa nuorten naisten tiimi samaa ilosanomaa. Tyttöpappeja, mummo ajattelee, yhtä nuoria kuin television päivystävät lausunnonantajat, joilta kysytään mielipidettä sodan ja terrorismin asioissa. Näinä aikoina heillä riittää selittämistä, sillä ei mene päivääkään ilman hirvittävää verityötä jossakin päin maailmaa.

Ovella tyttöpapit tarjoavat kävijöille pääsiäismunan ja keltaisen narsissin. Ulkona paistaa aurinko niin kuin sen pääsiäisenä kuuluu.