Itsepalveltuja kermavaahtoihanuuksia 5.4. 2017
Ajan henki vaatii itsepalvelua. Jo Vappu Taipale pisti
viralta kotiapulaiset ja sanoi, että jokainen pesköön itse sukkansa ja
paitansa. Nyt sitten lapset kiikutetaan aamuhämärissä rinoviruksia tihkuviin päikkäreihin
saamaan ilmaista tai maksullista varhaiskasvatusta. Nuoret naiset, jotka
lapsentyttöinä oppivat kodinhoidon niksit, joutuvat perheenäideiksi ihan
kylmiltään, elleivät mene ulkomaille aupairiksi.
Laskiaisen tienoilla mummo kutsui naapurit kahville. Kaupan lasikaapin
pullat olivat muhkeita ja kermavaahtoa tursuvia. Munalla voideltu kansi kiilteli
kuin Kekkosen päälaki, jolle on varistettu raesokeria. Myyjää ei mailla eikä
halmeilla, joten mummo palveli itse itseään.
Leivoslaatikko syntyi itse kooten helpommin kuin Ikean
kirjahylly. Sitten kaapin ovi auki ja kalastamaan pullia pihteihin. Ne luistelivat
hyllyn perälle. Mummo vilkaisi ympärilleen. Muita ei näkyvissä, joten hän
nappasi sormin kermavaahtoisen pullan laatikkoon. Mutta voi! Selän takana hiipi
myyjä, joka huomautti, ettei leivonnaisiin tartuta likaisin sormin vaan
siististi pihdeillä.
Mummo yritti taltuttaa pihdit tahtoonsa. Kermavaahto levisi hyllyille,
vaatteisiin, tukkaan ja pitkin lattiaa. Vähän osui leivoslaatikkoonkin. Mutta
mistä ostokselle hinta? Ohikulkeva asiakas neuvoi, että ensin tuosta tuotteen
numero, sitten paina tuota nappia, ja siinähän se hintalappu.
Kotona mummo keitti kahvin, jonka kanssa naapurusto söi
lusikalla kermavaahtoisen mössön. Kyllä maistui! Levitköön itsepalvelun siunaus
kaikille aloille, mummo ajatteli. Ja senhän se tekeekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti