Kansalaisaloite Prexit

Mummolla on eläkeläisenä aikaa kummastella kotikaupungin ihmeellisyyksiä.  Yksi ihmeistä on länsiranta. Siitä käydään sanasotaa, sillä uuden sillan länsipäähän syntynyt slummi ei ilahduta kaikkia. Talot näyttävät siltä kuin ne olisi tuotu paikalle jättiläisnosturin nokassa ja pudotettu sikin sokin alas siihen asentoon mihin sattuvat asettumaan. Väliin on jäänyt kapeita sokkeloisia kujia.

Kun Gammelbackaan 1960-luvulla tehtiin vastaavaa, saatiin suunnittelijaksi Alvar Aalto.  Talot sijoitettiin niin, etteivät ne peitä toistensa näkymiä. Sama ei onnistu Taidetehtaan alueella, ja itäpuolta hirvittää olla mukana touhussa, jonka tuloksia tullaan kummastelemaan ainakin parisataa vuotta. Siksi mummo ehdottaa, että tehdään Prexit. Itäpuoli ottaa avioeron läntisestä ja ryhtyy kaupungiksi nimeltä Wanha Porwoo. Länsi saa leikkiä joen toisen puolen hiekkalaatikolla ja olla vaikka Uusi Porvoo.

Tällä puolen jokea järjestetään terveyspalvelut kävelyetäisyyden päähän, joten lännen ei tarvitse siirrellä bussipysäkkejään huonojalkaisten itäisten vuoksi. Lahjotaan museovirasto, että saadaan kivetä kirkon seutu neliskanttisilla kivillä. Turistit Kiinassa asti kiittävät jalkaystävällisistä kaduista. Rakennetaan Engelin tyyliin tyhjät tontit. Annetaan Valtimontalolle jokin merkittävä tehtävä. Käydään kivijalkapuodeissa ja saadaan vipinää kaupalliseen elämään.

Turisteja riittää kumpaankin Porvooseen. Itäpuolella on Vanha Porvoo, kirkko ja Runebergin koti. Länteen rakennetaan uusia kauppakeskuksia, taidemuseo ja hotelli.

Kansalaisaloitetta valmistellaan jo. Mummo uskoo, että Prexit toteutuu seuraaviin kuntavaaleihin mennessä. Saadaan samalla monta uutta johtajanpaikkaa.