Saunassa unohtuvat murheet

Maailma on mennyt niin kamalaksi, että mummo kieltäytyy tietämästä siitä mitään. Hän latoo saunan pesään koivuklapit ja virittää tulen. Lauteilla unohtuvat atomisodan uhat ja muut murheet.  

Onneksi Suomessa riittää saunoja. On tavallisia ja savusaunoja, on mökkisaunoja järven rannalla ja niitä muistorikkaita rakennuksia, joihin ilkeä isäntä on tappanut eukkonsa häkään.

Tavallisin sauna on kotisauna omakotitalossa tai rivitalossa. Jos kerrostalossa ei ole saunaa, se värkätään vaatekaapin kokoiseen tilaan. Lauteelle mahtuu kaksi kapeapyllyistä tai yksi vähän leveämmän ahterin omistaja. Löylyn pihaus kuuluu olkkariin asti ja sekoittuu somasti television taustahälyyn.

Kaupunkien yhteiset saunat osaisivat kertoa tarinoita. Niihin mentiin pyyheliina ja puhtaat alusvaatteet korissa ja tultiin pois saunottajamuijan puhtaaksi rassaamina ja hyvän seuran virkistäminä. Mummo puolestaan lämmitti kaukaisessa nuoruudessaan saunaa katajanoksien päällä lököttäville muhkeille siankinkuille. Syksymmällä lauteille levitettiin vedessä liotettuja ohria, ja paikkakunnan pojat tulivat sakilla viihdyttämään yksinäistä mallassaunan lämmittäjää. 

Sitten on vielä opinsauna autuas aina, ja siitä saavat Suomen koululaiset nauttia ilmaiseksi. Vihoviimeisenä tulee selkäsauna. Sitä ei moni nykyihminen ole kokenut, mutta mummo on. Ekaluokkalaisena hän lähti koulusta ystävän matkaan ja viihtyi iltaan asti. Lähti sitten hämärissä tallustamaan viiden kilometrin matkaa kotiin. Isä oli vastassa ja antoi risusta kintuille. Epäoikeudenmukaista! Antaa nyt piiskaa, vaikka lapsella oli ollut tosi hauskaa. Vieläkin keljuttaa.