Syksy jo saa

Syksy jo saa, ja punertaa marjat pihlajain. Mummo tahtoo vielä ennen talvea tuntea meren suolaiset pärskeet kasvoillaan, joten merimatka on tehtävä. Halvin konsti päästä merelle on matkustaa lossilla Tirmoosta Pellingin puolelle ja takaisin. Sen kyydin maksaa valtio. Mummo osallistuu kustannuksiin veronmaksajana.

Pärskeitä ei tunnu. Sen sijaan sataa. Pellingin puolelle päästyä on käytävä kesätorilla, kun kaikki sen ihanuudesta vaahtoavat. Sade on yltynyt, ja tori huokailee tyhjyyttään. Pellinkiläiset eivät pistä nokkaansa ulos tällä säällä. Merimaisema on sateellakin sentään kaunis ja myyntikojut pihlajanmarjan punaiset. Mummo kuvittelee millaista täällä on aurinkoisella säällä. Iloinen kesäkansa siemailee pöydissä siideriä. Lapset kirmaavat laiturien vaiheilla, vastasavustettu kala tuoksuu ja pellingesvenska sorisee. Seassa rippunen suomeakin.

Kun näin pitkälle on päästy, pitää vielä poiketa ArtMarinassa. Meren rannalla on punaisia tupia kuin pihlajassa marjoja, ja niiden takana ne isot rantakivet, joiden päällä Tove Jansson muinoin kiipeili. Yhdessä punaisista tuvista asustavat jäljennöksinä muumien aihelmat, joita Tove teini-ikäisenä piirteli ulkohuussin seinän pinkopahviin. Rannassa oli tietenkin puuvene, jolla Tove ja Abbe lähtivät merelle seikkailemaan. Toven pohjaton mielikuvitus takasi sen, että seikkailua riitti.

ArtMarinassa on niin mahtavia merimaisematauluja, että mummo tuntee ihan sisätiloissa suolaiset pärskeet kasvoillaan. Pihan nurmi on vihreä, ranta rauhallinen. Ei näy edes innokkaita japanilaisia muumifaneja. Rakentavat kuulemma omaa muumimaata.