Iltasatu

Aikuisen ihmisen iltasatu on TV-sarja, jossa murha selvitetään 50 minuutissa. Joskus selviäminen tapahtuu vasta viikon päästä, ja se kismittää. Iltarukoukseksi käy äsken myötäeletyn tarinan pohtiminen.

Lasten iltasadun kertojana toimii läppäri tai muu sähköinen vehje, jonka antina päähän jää mylläämään kaaos, sekasorto, vilinä ja huiske ja kohti tuleva hirviö, jota pakoon ei pääse.  Parhaimmillaan japanilaistyttöjen kahvitassinkokoisten silmien hellyttävä tuike ja poskelle vierähtävä kyynel. Siinä sitä on niin satua kuin iltarukousta.

Iltarukous ei enää ole kovin kuranttia tavaraa, ja iltasatutehtävä on ulkoistettu virtuaalivärkeille. Sadun kieli uitti lapsen mieleen pysyväksi omaisuudeksi lausetajun, kielen monimuotoisuuden ja loputtoman varaston sanoja. Nyt koululaisten sanavarasto on suppeampi kuin vaikka 10 vuotta sitten. Joku tutkija on laskenut, kuinka monta sanaa ja käsitettä lapsi hallitsee, ja käyrä laskee kuin lehmän häntä.

Niin että mitä jos äiskät, iskät, molempien uudet kumppanit, uusperheen aikuisjäsenet, mummot, vaarit, heidän uuspuolisonsa, tädit, sedät ja serkunkumminkaimat rikkoisivat jään ja lukisivat jollekin lapselle, joka ei ymmärrä juosta karkuun.

Lukemisen ajan se lapsi tietenkin ajattelee, että lopettaisi jo, että pääsisin läppärin ääreen ampumaan mäskäksi tiiliseiniä ja vihollissotilaita. Voi myös tapahtua ihme. Lapsi kuuntelee ja oppii pari uutta sanaa. Hänen päähänsä jää soimaan lauserytmi. Hän oppii suomea.  Mummo kyttää jo lukemiselleen sopivaa uhria. Varokaa naapurin penskat!