Pahuuden syvin olemus

”Paha ei ole kenkään ihminen”, runoili Eino Leino. Väärin runoili.  Mummo kävi katsomassa Antti Tuurin kirjaan pohjautuvan elokuvan Ikitie eikä enää usko ihmisen hyvyyteen.

Pohjanmaan valkoiset epäilivät Ketolan Jussia kommunistiksi ja päättivät muiluttaa hänet Neuvostoliittoon. Joku joukosta ehdotti, että ammutaan pois mokoma. Jussi pakeni rajan taakse.  

Neuvosto-Karjalaan lähti 100 000 amerikkalaista rakentamaan uutta uljasta työläisten paratiisia. Heidän kolhoosiinsa Jussikin päätyi ja sai nähdä, että pahuus asui myös Stalinin kätyreissä, ei yksin Stalinissa. Ihmisiltä riistettiin ihmisarvo, ja Jussin kotiin lähettämät kirjeet joutuivat salaisen poliisin arkistoon.

Mikä sai venäläiset hakkaamaan, kiduttamaan ja tappamaan silmää räpäyttämättä ihmisiä, myös lapsia? Oliko se pelko? Jos en tee tätä, joudun itse kidutettavaksi. Sofi Oksanen on kirjansa Puhdistus yhteydessä pohtinut pahuuden olemusta. Hänen mielestään vuosia jatkuva pelko muuttaa psyyken, syö pois inhimillisyyden ja tekee ihmisestä pahan.  

Tommi Korpela on Jussin roolissa loistava, ja loistokas on koko elokuva. Tosin se on mummoparan mielelle turhan raju, joskin auttaa ymmärtämään pahuuden pohjatonta voimaa.

Mutta mikä voima saa tavallisen miehen hankkimaan viisikymmentä sarjatuliasetta ja ampumaan niillä silmittömästi ihmisjoukkoon? Pahahenki kuiskasi Hyvinkään ja Lappeenrannan surmaajan korvaan, että anna poika palaa. Mikä voima saa amerikkalaiset pitämään raivokkaasti kiinni aseoikeuksistaan? Eivät kuunnelleet Obamaa, mutta kuunnelkoot nyt mummoa ja pistäkööt tappovälineet kortille.