Pidättekö Beatleseista, herra Peltonen?

Vihtori Peltonen eli Johannes Linnankoski oli viisas ja aikaansaapa mies. Meni sarkavaatteissaan Bergstan kartanon rouvan puheille ja vaati perustamaan koulun suomenkielisten alustalaisten lapsille. Rouva kuunteli nenä nirpalla alempaan kansankerrokseen kuuluvan puheita mutta ei pystynyt heittämään uloskaan, kun Vihtori oli sentään riski mies. Niin siinä kävi, että koulu tehtiin, ja suomenkieliset lapset pääsivät opintielle. Taitaa se punainen pytinki yhä seistä Suomenkylässä Vihtori Peltosen muistomerkkinä.

Ei se ollut ainoa hänen perustamansa koulu. Yksi on Linnankosken lukio. Seutukunnan talolliset lahjoittivat hirret koulutaloa varten. Hyvät hirret ne olivatkin mutta silti paloivat. Tehtiin uusi. Sen pienessä partiokolossa  on harjoitettu partiotaitojen lisäksi muutakin. Mummonkin jälkikasvu on siellä tapaillut kitarasta sen ajan muotisävelmää The House of the rising sun. Mahtoiko herra Peltonen tykätä siitä? Entä Beatleseista? Muusikko Jukka Gustavson, joka tänä vuonna pokkasi Linnankoski-mitalin, ainakin tykkää.

Kai tämä Vihtori oli niin suurisieluinen, että kaikki kulttuuriin viittaava kelpasi, myös Beatles-musiikki. Pojanpojan eli Juhani Linnankosken mukaan hänen päämääränsä oli tarjota maan suomenkielisille samat sivistyksen mahdollisuudet, jotka ruotsinkielisille olivat itsestäänselvyys. Suomenkieliset saivat paljon muun hyvän lisäksi myös omakielisen sanomalehden, Uusimaan. Mitähän olisi mies sanonut Kevätkummun uudesta kirjastosta, jota ei voi suurellisuudesta syyttää. Mahtuu sinne kumminkin Johannes Linnankosken tuotanto, ainakin ihanan eroottinen Tulipunakukka, yksi mummon monista lempparikirjoista.