Hanna Frosterus-Segerstråle

Linnankoski-matinea 23.10. 2017 AE-koulun juhlavassa salissa ilahdutti rajusti mummo Mutikaista. Hyvä ettei saanut sydäriä. Linnankoski-seura  oli pyytänyt sinne ohjelmaksi Hanna Frosterus-Segerstrålesta kertovan näytelmän. Sen esitti Linnankosken lukion draamaryhmä. Olipa hauska katsella fiksuja, harrastavia, ei-yhtään-syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.
   Näytelmä oli tehty kaikin maustein ja siloteltu viimeisen päälle. Oli valaistukset, seinälle heijastetut kuvat, pieni pianonpimputuskin antamassa tunnelmaa ja väriä, ja erinomainen näyttelemisen onnistuminen kaikilta.
   Ohjaaja ja Hanna ikäihmisenä oli draamaryhmän vetäjä Leila Kiviluoma, ja nuori Hanna Ira Eloranta oli yhtä sykähdyttävä kuin vanha minänsä. Hehkui sekä taiteen paloa että sulhasen suureksi harmiksi myös seksikkyyttä ja elämänvoimaa.  Antaksen emäntä Asta Ikonen oli juuri niin äidillinen kuin hänen kuuluikin lihottaessaan Yliken maisemissa nuorta Hannaa.
   Sitten ne lapsia esittävät näyttelijät. Krista Riekkinen oli vakuuttava ja hoiti sekä Yliken tytön että Solveigin eli Hannan nuorimman tyttären osat molemmat yhtä taidokkaasti. Väinö Lehtinen ja Krista osasivat erinomaisesti olla Yliken lapsia kohtauksessa, jossa Hanna ei taiteensa lumoissa kuullut minkäänlaisia vetoomuksia mansikkarahojen saannista.
   Väinö Lehtinen osasi olla myös Lennart. Katsojat uskoivat vakaasti, että hänestä vielä tulee äitiään kuuluisampi. Olisivat uskoneet senkin, että tuo vielä kerran veistää kauniin ja vaikuttavan ristin Porvoon sankarihaudalle, jos se olisi heille kerrottu. Sen ristin juureen tuotiin vuonna 1944 Aunuksen rintamalta Lennartin oma poika.
   Lauri Kytömaa oli Hannan rakastettuna riemastuttavan kristillinen, pyhä ja puhdas mammanpoika.  Aivan erinomainen suoritus häneltä niin kuin muiltakin. Taatusti tämä pihtari pääsi astumaan viattomana avioliiton satamaan. Viattomuus kylläkin aikaa myöten karisi, ja Hanna sai kahdeksan lasta, jossa puuhassa ehkä tarvittiin miespuolista apua.
   Leila oli harjoituttanut joukkonsa aivan erinomaisesti. Ohjaus oli täynnä pieniä mukavia yksityiskohtia ja keksintöjä. Hannan roolissa hän onnistui upeasti ilmaisemaan taiteilijan ja perheenäidin ristiriidan ja osoittamaan, että molempiin riittää voimia, jos on se tekemisen palo. Merkittävä saavutus kerrassaan! Onnittelut kaikille.
   Itseäni onnittelen siitä, että pääsin kompastelematta näyttämölle kumartamaan ja vielä sieltä takaisinkin. Taisi olla näytelmän kirjoittaminen helpompaa.