Mummo Mutikainen ja vanhenemisen sietämätön kalleus

Mummo Mutikainen on mummoiässä. Silloin sitä ajattelee tulevaisuuttaan, ja se hirvittää. Vanheneminen on nimittäin hirveän kallista. Hienomman sortin hoitolaitoksessa palvelut on hinnoiteltu. Yöllä vessaan avustaminen maksaa 15 euroa, väittää asioista kirjan kirjoittanut Tampereen yliopiston emeritus-professori Antti Eskola. Edellisen kerran samaa väitti Minna Lindgren Ehtoolehto-kirjoissaan.  Kolme kertaa yössä vessaan tekee 45 euroa ja kuukaudessa 1350. Tulee siinä pissalle hintaa, jos ei koko stoori ole kaupunkilegendaa.

Kuluja tulee jo ennen kuin on edessä hoitolaitos. Tarvitaan lääkkeitä, ja ne maksavat. Ravintolisiinkin moni sijoittaa omaisuuksia, ainakin Pertti Karppinen, vai saako tuo pillerinsä ilmaiseksi?

Jos hurahtaa tilaamaan ihmepillereitä, saa postia laatikon täydeltä. Valmistaja lupaa ikuista terveyttä ja ilmaisen matkan etelään.  Mummo innostuu. Seuraa monen päivän sähläys tietokoneen ääressä. Yritys kariutuu paremman puolison epäilyihin, ettei ole ilmaisia lounaita eikä ilmaisia etelänmatkoja. Etelä jää käymättä. Vieläkin keljuttaa.

Moni hakee lääkkeensä Tallinnasta, joku Kanarialta. Niin kuin kaikessa, tässäkin asiassa eniten maksaa köyhin ja syrjäisimmässä kolkassa asuva, jolla ei ole varaa matkustaa.

Entä se loppusijoitus, joka atomivoimalaitoksissakin on se kallein. Päättäjät hokevat, että vanha haluaa asua kotona. Moni kumminkin kokee saavansa laitoksessa sekä seuraa että hoivaa. Eskolan mukaan koti on yhteiskunnallekin kalliimpi kuin laitos, ja palveluistaan laskun saava vasta joutuu maksamaan. Huonokuntoisen luo tulee kolme kertaa päivässä hoitaja sekä postin valkoisella autolla ruoka. Hoivaa kertyy päivää kohti ehkä tunti.

Muun ajan vanhus on totaalisen yksin. Rahaa palaa, sillä maksut on pisteytetty maksajan eläkkeen mukaan. Päättäjien mielestä opetusväen eläke on sen arvoinen, että rokottaa voi ronskisti. On se kumma, ettei esimerkiksi maahanmuuttajien joukosta löydy vanhanajan kotiapulaisen hommaan kelpaavia ihmisiä.

Pääsy yhteiskunnan ylläpitämään vanhainkotiin on vaikeaa, jos näyttää riskiltä ja hyväkuntoiselta. Sitä kannattaa varoa, joten nyt peilin eteen harjoittelemaan klenkkaamista. Kovan rahan laitokseen pääsee, jos jättää jälkikasvun ilman perintömökkiä ja törsää arkkurahatkin omaan hoitoonsa.

Kun tulevaisuus näyttää näin synkältä, mummo neuvoo kollegojaan elämään virkeätä henkistä elämää, liikkumaan paljon, lukemaan ja pysyttelemään niin hyväkuntoisena, ettei missään nimessä joudu hoivattavaksi ja nyljettäväksi. Siis tsemppiä, ystävät!  

Vanhainkoti on konstit osaavalle tuottava bisnes. Kansainväliset hoivakotifirmat, ne Attendot, Esperit ja muut, ovat Eskolan mukaan veroparatiisisaarilta johdettuja pääomasijoitusyhtiöitten rahasampoja, joissa vanhusten varat siirtyvät suursijoittajille. Ikätoveri, riemuitse, sillä rahasi sentään päätyvät paratiisisaarille, vaikka et itse koskaan matkustanut naapurikaupunkia kauemmas.

                                                       Maijaliisa Dieckmann