Loppiaisen tarina

Kaikki loppuu aikanaan, myös joulu. Ennen se loppui loppiaiseen tai Nuutin-päivään, nykyään alennusmyynteihin, jotka alkavat viimeistään tapanista. Nuutin-päivän tienoilla remelsivät ennen nuuttipukit, ja Pukkilan Kanteleella niitä vilahtelee vieläkin. Mummonkin oli nuoruudessaan pukeuduttava rätteihin ja lumppuihin ja mentävä naapuritaloihin norkoamaan, tulisiko rinkilöitä ja piparkakkuja. Varttuneemmat  odottivat viinaryyppyä.

Nuuttipukkien historiallisena taustana ovat itämaan tietäjät, kolme viisasta miestä, jotka tulivat kuin viekkaat varkaat ja väärät valtiaat hermostuttamaan Herodesta. Siitäpä seurasi ikävä tapahtumasarja eli Beetlehemin lastenmurha. Jeesusta eivät saaneet hengiltä vielä silloin.

Kolmen tietäjän seikkailuista on Suomen kansa repinyt viihdykettä vuosisatojen ajan Tiernapoika-perinteen muodossa. Knihti ilmoittaa, että tehtävä on suoritettu, poikalapset tapettu ja heitetty virtaan. ”Hoo”, sanoo Herodes, ”koska olet ollut rohkea ja silitellyt minun kultaista kruunuani, tahdon palkita sinut kullalla ja hopialla ja antaa sinulle verisen ristin rintaasi.” Köyhät laulajapojat saivat lantin ja Mänkki tähteensä kynttilänpätkän, ja oli aika laulaa: ”Kiitos olkohon, kiitos olkohon teidän lahjainne edestä. Teidän lahjanne pitää oleman julki Jumalan edessä.”

Viimeksi toivotettiin hyvää joulua. Maakuntia kiertävät teinipojat saivat kansan karttuisasta kädestä muutaman lantin ja leipää, että jaksoivat taas opiskella ja pääsivät vihdoin papiksi. Mutta yksi asia mummoa kovin kummastuttaa. Kuinka Joosefin perhe pysyi ainaisesti köyhänä, vaikka sai kolmen kuninkaan lahjana kultaa, suitsuketta ja mirhaa? Siinä ihmettä kerrakseen.