Kamala Sylvesterin-päivä

Eino Leino kirjoitti kauniita runoja, ja niitä mummon oli kouluaikoina luettava ulkoa. Se kuului sen ajan velvollisuuksiin. ”Syntyi lapsi syksyllä. Tuulet niin vinhasti vinkui. Tuult´ oli koko elämä. Nähnyt ei kesää, ei kevättä. Eli vain syksystä jouluun.” Ai että se pisti murehtimaan Aleksin puolesta. Niin nerokas, niin sairas, niin onneton. Ei edes Charlotta Lönnqvistiä lohduttamassa ja tekemässä voitaleipää. 

Leino antoi Kivelle runoilijan vapauksin elinaikaa vain 2 kuukautta 21 päivää. Sitä mummo laski ihan sormillaan silloin muinoin, kun ei vielä ymmärtänyt runouden perusolemusta eli sitä että kaikki totuudet ovat vain kuvaannollisia. Todellisuudessa Kivi eli sentään 38 vuotta 2 kuukautta 21 päivää, niin että ehti kirjoittaa koko komean tuotantonsa Ahlqvistin kiusaksi.

Mutta se Sylvesterin päivä 1872. Aleksis parka virui kuumehoureissaan neljästi[FD1] [FD2]  kärsityn lavantaudin ja mielisairauden murtamana uudenvuoden aaton iltaa veljensä peräkamarissa, ja veljen vaimo komensi lapset katsomaan, vieläkö setä on hengissä. Setä tiuskaisi, että minä elän, ja samma på svenska. Kuoli myöhemmin kuin Kirsi Kunnaksen Piipoo.

Uudenvuodenaatto ei enää ole runoilijalle kamala, kun on Sote, terkkari ja palveluseteli yksityispuolelle. Jos ei saa apurahaa niin toimeentulotukea ja paikan leipäjonossa. Sylvesterin-päivä ilotulituksineen on siis tällä vuosisadalla kärsimystä vain koirille. Ne olisivat toivoneet silmälääkärien kanssa tinanvalamisen kiellon sijasta ilotulituskieltoa. Mutta kukapa koiria kuuntelisi.

---

 [FD1]

 [FD2]