lauantai 23. marraskuuta 2019


                      80 vuotta sitten


Porvoo on kirjallinen kaupunki, kun täällä muinoin asusteli Runeberg niminen kirjailija. Tarina kertoo, että rauhantahtoinen itänaapurimme pommitti Porvoota rajusti joulun tienoilla 1939, koska täällä asui sotakiihkoilija Runeberg. Hänet täytyi saada hengiltä, ettei toista kertaa pääsisi kiihottamaan kansaa tappelemaan naapuria vastaan.
Joku silloin mukana ollut tietäisi asiat paremmin, ja mummo toivoo hartaasti, että saisi enemmän tietoa niistä päivistä. Kävi nimittäin niin, että mummon isä oli Viipurista käydyissä syksyn -39 rajuissa taisteluissa saanut annoksen kranaatinsirpaleita eri puolille kroppaa, erityisesti oikeaan jalkaan. Mies siis ensin kranaattikuopasta JSP:n pulkkaan, siitä hevoskyytiin ja lopuksi kuorma-auton lavalle matkaamaan rintamalta kohti Porvoossa sijaitsevaa sotasairaalaa.
Sairaala on sama, jonka kaupunki kohta purkaa. Purkakoon, kun kerran talo on tullut elinkaarensa päähän. Voipi olla homeessakin. Tuomiokirkkoa eivät sentään pura, vaikka sehän vasta vanha on!
Moni maansa puolesta taistellut pääsi vammautuneena Porvooseen asti ja sai haavoihinsa ja kipuihinsa hoitoa. Lievittäjänä taisi siihen aikaan olla morfiini. Kun haavoittuneet oli jotenkuten kursittu kokoon ja paikattu, he palasivat särkyineen ja sielunvammoineen kotiin, jossa heräilivät öisin omaan kauhunhuutoonsa. Piironginlaatikosta kaivettiin Pervitin-nimistä särkypulveria lievittämään särkyä sormissa ja varpaissa, jotka oli kuolion merkkejä osoittaneina amputoitu Porvoon sairaalan leikkaussalissa.
Elämä 80 vuotta sitten jatkui. Sotakin loppui sillä erää yhtä äkkinäisesti kuin oli alkanut. Suomen kestävyyden kantilta ei hetkeäkään liian aikaisin.
                                                                               Maijaliisa Dieckmann
                                                                               Sota-ajan lapsi                                

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti