80 vuotta sitten
Porvoo on kirjallinen kaupunki, kun täällä muinoin asusteli
Runeberg niminen kirjailija. Tarina kertoo, että rauhantahtoinen itänaapurimme
pommitti Porvoota rajusti joulun tienoilla 1939, koska täällä asui sotakiihkoilija
Runeberg. Hänet täytyi saada hengiltä, ettei toista kertaa pääsisi kiihottamaan
kansaa tappelemaan naapuria vastaan.
Joku silloin mukana ollut tietäisi asiat paremmin, ja mummo
toivoo hartaasti, että saisi enemmän tietoa niistä päivistä. Kävi nimittäin
niin, että mummon isä oli Viipurista käydyissä syksyn -39 rajuissa taisteluissa
saanut annoksen kranaatinsirpaleita eri puolille kroppaa, erityisesti oikeaan
jalkaan. Mies siis ensin kranaattikuopasta JSP:n pulkkaan, siitä hevoskyytiin
ja lopuksi kuorma-auton lavalle matkaamaan rintamalta kohti Porvoossa
sijaitsevaa sotasairaalaa.
Sairaala on sama, jonka kaupunki kohta purkaa. Purkakoon,
kun kerran talo on tullut elinkaarensa päähän. Voipi olla homeessakin.
Tuomiokirkkoa eivät sentään pura, vaikka sehän vasta vanha on!
Moni maansa puolesta taistellut pääsi vammautuneena Porvooseen
asti ja sai haavoihinsa ja kipuihinsa hoitoa. Lievittäjänä taisi siihen aikaan
olla morfiini. Kun haavoittuneet oli jotenkuten kursittu kokoon ja paikattu, he
palasivat särkyineen ja sielunvammoineen kotiin, jossa heräilivät öisin omaan
kauhunhuutoonsa. Piironginlaatikosta kaivettiin Pervitin-nimistä särkypulveria
lievittämään särkyä sormissa ja varpaissa, jotka oli kuolion merkkejä
osoittaneina amputoitu Porvoon sairaalan leikkaussalissa.
Elämä 80 vuotta sitten jatkui. Sotakin loppui sillä erää
yhtä äkkinäisesti kuin oli alkanut. Suomen kestävyyden kantilta ei hetkeäkään
liian aikaisin.
Maijaliisa Dieckmann
Sota-ajan lapsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti