Isoäitinä on hyvä olla

Maailman nopein liike on se, jolla tuore isoäiti näpelöi kännykästä esiin lapsenlapsen kuvat. Rouva S. esittelee kaikki sata kuvaansa mummolle päiväkahvin ääressä. ”Estelle eestä, Estelle takaa. Estelle istuu. Estelle makaa. Estelle maassa, Estelle puussa. Estelle tuutuu tutti suussa.”

Estelle on yhtä ihana kuin kaimansa naapurimaassa, älykäs, kaunis, varhain kehittynyt, aivan suloinen. Mummo Mutikainen jaksaa ihailla. Omat lapsenlapset ovat jo isoja. Niiden kanssa on eletty läpi monet pelot. Toimivatko kaikki aistit? Oppiiko ajoissa kävelemään ja puhumaan? Oppiiko lukemaan, pärjääkö koulussa? Polttaako nurkan takana tupakkaa? Onko kiusattu vai kiusaaja? Sairastuuko anoreksiaan tai sortuu huumeisiin? Pääseekö opiskelemaan, saako töitä?

Entä masennus, jota nykynuorista sairastaa melkoinen prosentti? Miksi, sitä mummo ei ymmärrä. Onhan näillä kaikki paljon paremmin kuin hänen lapsuudessaan, jolloin sai pelätä desantteja ja pommikoneita. Kengät olivat paperinarusta, vaatteet viiteen kertaan käännetyt, ruoka surkeaa ja karkit kuivattuja porkkananpaloja. Seksi kaikkine ilmenemismuotoineen oli syntiä ja kiellettyä, ellei tahtonut 17 vuoden iässä äidiksi tai isäksi.

Mutta tämä Estelle. Hänellä on edessään elämä Suomessa, joka tutkimusten mukaan on maailman kärkimaita. Parempaa paikkaa ei voisi syntymämaakseen valita. Eläköön siis Estelle, rouvat toteavat ja ottavat viimeisen kupin saatteeksi lasillisen Vana Tallinnaa. Onhan se satavuotisjuhlien virallinen juhlajuoma. Kippis vain isoäitiydelle!

Dosentille uusi virka

Suomen asioita Venäjällä hoitaa dosentti, jonka presidenttikin on noteerannut. Dosentti raportoi Suomessa tapahtuvasta venäläisten sortamisesta, lapsikaappauksista ja koululaisten siirtämisestä apukouluun. Nyt tuli uusi huolenaihe. Puolustusvoimissa ei edes vilauteta maanpuolustuksen salaisia tietoja varusmiehille, joilla on kaksoiskansalaisuus. Heitä ei nimitetä puolustusvoimien virkoihin, mikä on törkeätä.

Yle oli saanut vihjeen tästä syrjinnästä ja jauhoi uutista aamusta iltaan. Pian kaikki tiesivät, että näin on koska siltä näyttää. Käy sääli dosenttia, joka nyt joutuu taistelemaan tätäkin vääryyttä vastaan. Mummo lähettää hänelle terveiset ja lohduttaa, että kyseessä saattaa olla pelkkä ankka. Dosentin ei tarvitse menettää yöuniaan, sillä mediaväki on vain lentänyt lankaan ja saanut väärän vihjeen. Siis aatuutilullaa, nuku poika parka rauhassa siellä isossa naapurissa. Kaksoiskansalaisille on tarjolla tietoa ihan yhtä paljon kuin yhden kansalaisuuden väelle.

Dosentti voikin nyt paneutua Amerikan asioihin, sillä siellä piisaa penkomista. Rakennetaan muureja, erotetaan ihmisiä, nimitetään mielipidevammaisia elinikäisiin virkoihin, joiden valta jatkuu vielä kun nimittäjä itse on kammettu viralta. Mummo ehdottaakin, että Suomen valtio lähettää dosentin Yhdysvaltoihin tarkkailemaan eri rotua, kansalaisuutta tai uskontoa edustavien tasa-arvoa maassa, joka tähän asti on ollut demokratian ja vapauden ihannemaa. On sitä maailmassa nimitetty turhempiakin virkamiehiä. 

Hotapulveria ja kamferintippoja

Mummo poikkeaa apteekkiin ostamaan lääkettä vanhojen luittensa kolotukseen. Hän vertailee tuotteitten hintaeroja mutta ei saa selvää, mitä yhden lonkkasäryn poistaminen milläkin pillerillä maksaa. Apteekkineiti on sitä mieltä, ettei lääkkeitä osteta hinnan mukaan vaan tehon.  Mummo ottaa halvimman.

Kotiovella odottaa rouva S. Rouva on pienituloinen eläkeläinen. Nyt toitotetaan, että Suomessa eläkkeet ovat hyvät. Rouva S. ajattelee, ettei sellaista väittävä eläisi viikkoa hänen kuukausitienestillään.

Mummo kutsuu rouvan kahville ja kysyy kuulumiset. Rouva kertoo menevänsä sairaalaan tutkimukseen, jota varten vatsa on tyhjennettävä. Sitä ennen on juotava päivän verran ravintolitkua ja illalla otettava lääkettä, jotta litku tulisi vauhdilla ulos. Hän on hakenut ainekset apteekista ja maksanut niistä 40 euroa 35 senttiä eli viikon ruokarahat. 

Kahvin ääressä päivitellään, kuinka mokoma tavara voi maksaa enemmän kuin koko toimenpide rouva S:n osalta. Tullaan siihen tulokseen, että alalta puuttuu kilpailu. Monet käyvät Tallinnassa ostamassa lääkkeensä. Jotkut tekevät kerran vuodessa matkan etelän aurinkoon ja ostavat Kanarian saarilta vuoden lääkkeet. Kun saadun hyödyn vähentää matkalaskusta, huomaa päässeensä etelään melkein ilmaiseksi.

Rouva S. ja mummo päättävät perustaa apteekin, sellaisen nettikaupan, ettei tule liiketilakuluja. Siitä saisi hotapulveria, kamferintippoja ja mustaasalvaa. Lisäksi risiiniöljyä, jos asiakkaan pitää mennä sairaalatutkimuksiin. Näillä ihminen pärjää, rouvat päättelevät ja tiristävät pannusta apteekkialan yrittäjiksi ryhtymisen kunniaksi vielä kupillisen. 

Mummon murheet 

Mummolla on murehtimista. Kun Obama parilla notkealla juoksuaskeleella poistui johtamasta kansaansa, tuli tippa silmään. Mies olisi voinut koitua amerikkalaisten pelastukseksi. Uudesta ei ole kuin tuhoamaan. Maa on niin vaikutusvaltainen, että sen suistuminen typeryyksiin tuntuu täällä asti. Ei voi sanoa, että pitäkää Trumpinne, kun olette hänet valinneet. Tässä kinkkisessä tilanteessa mummo toivoo, että Trump kompastuu pitkään punaiseen kravattiinsa ja estyy hoitamasta rahalla ostettua virkaansa.

Kotikonnuillakin riittää huolta. Terroristien iskuja sattuu yhä lähempänä. Mummo välttelee väkijoukkoja, sillä harvemmin ne kuorma-autoillaan jahtaavat yksinäisiä mummoja. Haluavat kerralla suuremman saaliin ja maailmanlaajuista näkyvyyttä.

Eniten mummoa kismittää koti-Suomessa yleistynyt pahansuopuus. Olivatko ihmiset ennen näin kateellisia ja ilkeitä? Nyt yritetään syödä elävältä kaikki menestyneet. Auta armias, jos olet pystynyt kokoamaan itsellesi omaísuutta! Vielä pahempi, jos perheesi jäsenet menestyvät. Heti on perässä median kiljuvien jalopeurojen lauma.

Entä tavallisten tavisten elämä?  Mistä syntyy tämä yleistynyt kiusaaminen? Mummolla on vastaus. Ilkeyden ja pahansuopuuden jarrut hävisivät, kun etäännyttiin vuosisatoja vallinneesta kristillisyydestä. Se sentään vaati jonkinlaista kontrollia. Jos kohtelet muita huonosti, olet huono ihminen. Ainakaan taivaaseen sinulla ei ole asiaa. Mutta yritä kuiskata se sen teini-ikäisen korvaan, joka juuri nyt tviittaa ilkeyksiä ystävästään kaiken someväen nähtäväksi. Hän tietää, että nykyajan jumalan nimi on Some.

Joulupostia

Mummo Mutikaisella on Lapissa serkku Saara, joka lähettää aina joulupaketin. Paketissa on kirja ja villasukat. Tällä kertaa posti on keksinyt uuden palvelumuodon. Paketin saaja voi netissä seurata lähetyksen kulkua.

Miten somaa! Kohta hän istuu nenä ruudussa ja näkee, kuinka Saara paketoi lahjaa kynttilänvalossa. Kuva on kuin Martta Wendelinin kortissa. Toisessa kuvassa Saara valjastaa poroa ja kolmannessa ajaa aisakello helkkyen halki tunturimaiseman kohti Inarin kirkonkylää. Sitten ollaan jo postissa. ”Mänhöökö tämä nyt varmasti sinne ethelään?” Saara kysyy. ”Ka mänhöö, minkä tautta ei mänis”, sanoo postinhoitaja ja lätkäisee pakettiin leiman. Seuraavissa kuvissa on postiautoa ja junaa ja hirmuiset määrät muita paketteja, sillä kansalaiset tekevät nykyään jouluostoksensa netissä ja saavat tavarat postissa. Lähes yhtä paljon on palautettavia paketteja, joten Saaran kirja ja villasukat ovat aivan helisemässä pakettipaljouden alla.

Nyt tulee taas kauniimpi kuva. Paketti on päässyt Pasilan lajittelukeskukseen ja mennä huristelee liukuhihnoilla Nico Rosbergin vauhtia. Päätyy vihdoin mummon lähipostiin. Mummolle tulee tietokoneeseen viesti, että pitää tulostaa planketti, täyttää se ja todistaa postissa, että hän on hän.

Mummo täyttää planketin. Postissa hän ottaa jonotusnumeron ja onnistuu todistamaan henkilöllisyytensä. Kotona hän nostaa paketin kuusen alle. Ehkä hän ensi jouluna hakee sukat ja kirjan Lapin perukoilta itse. Voi olla, että posti silloin toimii vain torstaisin. Halvaksikin tulee, jos ottaa onnibussin.

Itsenäinen Suomi

Mummo on tyytyväinen siihen, että Suomi on itsenäinen. Saammepahan ihan keskenämme täällä söhlätä oloamme ja eloamme, eikä kellään naapurilla ole siihen mitään sanomista. Saamme tehdä viisaita ja tyhmiä päätöksiä ja niin kuin viime aikoina on tullut tavaksi, perua niitä vaikka kerran viikossa.  Saamme valita asioitamme hoitamaan puoluetovereita, sukulaisia ja tuttavia tai napalangon ja serkunkumminkaiman. Saamme poistaa kouluista sukupuolierot ja tuoda lähikauppoihin viinat.  Saamme siirrellä kelloja sinne tänne ja päättää mihin maan kolkkaan ei tarvita postia, pankkia, koulua, lumiauraa ja tiesoraa.

Saamme pitää myös itsenäisyysjuhlia ja hulmutella koppavina siniristilippua. Lisäksi on varaa pukeutua asianmukaisiin vaatteisiin, kun mennään juhlaan, oli se sitten presidentinlinnassa tai oman kylän seuratalon vetoisessa juhlasalissa, jossa ennen muinoin nuoruuden päivinä tanssittiin valssit ja jenkat. Saamme seurata sotilasparaatia ja yleensä pitää omat puolustusvoimat. Saamme katsella Tuntematonta, jonka äärellä on lapset ja lapsenlapset pistetty ymmärtämään, ettei tämä itsenäisyys ole mikään itsestäänselvyys.

Mummokin sitä katselee, mieluiten Edvin Laineen ohjausta, koska siinä näkee Jussi Jurkan riemullisen Lammion pottuilemassa Rokalle ja näkee ne kolme jästipäätä seisomassa kovennettua, kun maataistelukoneet jyräävät yllä. Hietasen kaamea kohtalo ylittää mummon kestokyvyn, ja hän poistuu siksi ajaksi keittämään kahvia ja lämmittämään joulutorttuja. Palaa vasta kun muut tippa silmässä katselevat Karjalan katkottuja mäntyjä Finlandian soidessa.