Ryti ja muut rikolliset

Mummo joutui vankilaan. Itse asiassa pääsi, sillä vankilasta oli tehty ravintola ja hotelli. Kyseessä oli muistorikas ja kuuluisa Katajanokan vankila. Sen siisteiksi remontoidut käytävät olivat hämärät, ja vanginvartijaksi pukeutunut opas kuljetti niissä vieraita, jotka eläytyivät vangin asemaan. Se ei ollut häävi. Volvo-Markkanenkin pyrki ja pääsi kaksi kertaa vapaille markkinoille, kerran viilan kanssa, kerran muurin  yli vaatteista väsätyn köyden avulla.
   Muitakin mielenkiintoisia asukkeja tässä hotellissa oli, esimerkiksi Hella Vuolijoki sekä sitten sotasyyllisiksi tuomitut. Presidentti Risto Ryti vietti vankiaikansa sellissä numero 400 ja risat. Aluksi kämppäkaverina oli Väinö Tanner, mutta hänen kuorsauksensa kiusasi siinä määrin sellitovereita, että hänet sijoitettiin muualle. Jotain rajaa sentään vankien kidutuksella, vaikka elettiinkin valvontakomission ankaraa aikaa.
   Mummo Mutikainen, joka aina pistää lusikkansa joka soppaan, kysyi, onko Rytin selli nyt talon makein matkailunähtävyys ja valtion utella sellaiseksi entisöity. Ei ole. Tavallisena hotellihuoneena palvelee, eivätkä vieraat edes tiedä, missä kärsimysten kammiossa yötään viettävät.
   Historia on talossa kuitenkin otettu huomioon. Yksi Venäjän vallan aikainen selli on jäljellä alkuperäisessa asussaan. Tylyt tiiliseinät, kalterillinen ikkuna pieni kuin keskiaikaisessa savupirtissä, ei muuta valaistusta. Kurja laveri, ovessa kolahtaen sulkeutuva luukku. Vaikea kuvitella niihin oloihin Rytin kaltaista herrasmiestä eikä niitä muitakaan kansakunnan sijaiskärsijöitä. Ei ihme, että terveys meni monelta, ainakin päärikolliselta eli Rytiltä.

             Uudistusten pyörteissä

Henkilö, joka pääsee määrävään asemaan, alkaa heti uudistaa. Siitä saa nimensä historiankirjoihin, mikä on monen päämäärä. Viimeisin uudistaja haluaa poistaa ylioppilastutkinnon. Se on tähän asti taannut sen, että maan kaikissa lukioissa saa suurin piirtein saman koulutustason. Lakitettavat ovat saaneet paperit ja proopuskat jatkoa varten – ja siinä samalla sisukuntaa hivelevän tähtenä olemisen tunteen. Kateelliset naureskelevat, että taas tuli lunta huusin katolle. 

Junaliikennekin uudistetaan. Mummo ajattelee matkustavansa tulevaisuudessa Jyväskylään. Kun se hetki koittaa, matka tyssää Riihimäelle. Rata on todennäköisesti silloin liisattu luxenburgilaiselle miljonäärille, jonka rahat riittävät vain Helsingistä Riihimäelle. Luxenburgilaisen tulot päätyvät Cayman-saarelle.  Rata Riihimäeltä Tampereelle kuuluu kiinalaiselle miljardöörille, joten mummon on vaihdettava toiseen junaan Riihimäen mutkikkaita tunneleita pitkin. Kiinalaisen tuotot vaeltavat yhtä mutkikkaasti Panamaan. Tampereella mummo astuu italialaisen mafioson omistamaan junaan, ja jos juna sattuu toimimaan eikä prakaa, mummo on vihdoin Jyväskylässä ja mafioson rahat Man-saarella.

Junansuorittajien, veturinkuljettajien, kahvikärryn lykkääjien ja muitten toimet on myös kilpailutettu, joten mummoa on palvelemassa yhtä monen värisiä ja kielisiä kansalaisia kuin oppilaita vantaalaisessa koulussa.  Palvelua riittää, joskin kielitaidossa on kotouttamisen varaa. Tätä visiota tiiraileva mummo päättää luopua matkasuunnitelmista. Mitäpä sitä nyt Jyväskylään änkeytymään, kun Porvoossa on mukavaa ja kotoisen vanhanaikaista. Täällä kun uudistukset, jumalan kiitos,  tyssäävät milloin mihinkin muuriin.

Viikolle 21

            Vappuhulinaa

Taas on vietetty vappua. On marssittu lakki päässä tai ilman, ehkä myös järki jäässsä. Lapset ovat saaneet ilmapallon, ja vähän isommat rahaa spraytölkkien ostoon. Niillä on spreijatttu oma ja kaverin naama. Aikuiset ovat syöneet silliaamiaisen ja poksautelleet kuohuviinipulloja niin tiuhaan, että vapun äänimaailma on ollut kuin pienimuotoisessa sodassa. Mummo on sitä menoa kauhistellut ja ajatellut, ettei ennen tuolla lailla. Hyvä jos haettiin Alkosta jallupullo miehille ja Vinetto naisille, ja molemmissa oli kunnon kierrekorkki.
   Vappu on tekosyy ottaa lärvit, ja roskaamishaluisille se tarjoaa ylenmääräisen riemun. Tienvieret, kadunvarret, torit ja puistot ovat  vappuna kuin Rion olympialaisia odottavat favelat. On kuin keskelle kaupunkia olisi tyhjennetty pari roska-autoa.
   Hesa vasta on helisemässä. Ullanlinnanmäellä on vapunviettäjien jäljiltä kuohuviinilaseja, viinipulloja, kaljatölkkejä, eväsrasioita, vauvanvaippoja, mäyräkoirankuoria, karkkipapereita, sateenkestäviä sipsipusseja ja humalaisten oksennusta. Rahalla, joka menee sen kaiken siivoamiseen, voisi palkata jokaiseen vanhainkotiin yhden ylimääräisen pissavaipanvaihtajan.
   Juhlapyhien tarkoitus on hämärtymässä. Joulun tärkein henkilö on joulupukki, ja pääsiäisen ovat keksineet suklaamunatehtailijat. Juhannuksen päivänsankarin pää hopeisella tarjottimella muljauttelisi silmiään, jos tietäisi olevansa täysin unohdettu.
   Kestetään nyt siis vappu, Pian nimittäin ei juuri muita juhlia enää ole. Kun kansasta vain 5 % kuuluu kirkkoon, kristillisperäiset juhlat lakkautetaan, mummo arvelee. Palkallisia vapaapäiviä jää vain kaksi, vappu ja itsenäisyyspäivä. Jos naapurin pressa niin tahtoo, menee itsenäisyyspäiväkin. Vappu on alun perin pyhän Valpurin päivä, mutta älkää herran nimessä kertoko kenellekään sen kristillisyyttä, jotta saamme pitää edes sen..

                 Rakasta verojasi

Veroja kuuluu rakastaa, mutta se ei mummolta onnistu. Päin vastoin hän tahtoisi, että joku neuvoisi hänelle veronkiertokonstit. Monet harrastavat lajia, joten varmasti siitä on ohjekirjoja. Kysyin kirjastosta, mutta sieltä vastattiin, ettei heillä ole sellaista kirjaa. Tyrkyttivät tilalle Aki Ollikaisen Nälkävuotta.
   Veroilla saa monenlaista: tiet, koulut, puistot, sairaalat, terveyskeskukset, niihin oikeat ja valelääkärit, vanhainkodit, vankilat, jos sellaista sattuu tarvitsemaan ja ilon seurata poliitikkojen riiitelyä, joka ylittää huvittavuudessa stand-up-koomikoitten yritelmät.
   Entä jos piilottaa tulonsa veroparatiisiin? Saako ajella autolla Suomen teitä? Saako lapsille Pisa-kelpoista opetusta? Saako nauttia puistoista tai metsien vihreydestä? Linnunlaulusta, kun lintuja tässä päästöjä vahtivassa maassa vielä on? Voiko hengittää kalliisti ostettua puhdasta ilmaa?
Saako uida puhtaissa vesissä? Voiko nauttia museoista, teatterista, konserteista tai oopperasta? Savonlinnan oopperajuhlatkin on varmaan suurelta osin maksettu verovaroista, joten maksakoot lipuistaan 1 000 euroa.
  Oikeastaan veroparatiisifirmojen hallintoneuvostot, johtajat, osastopäälliköt, pikkupomot ja heidän alaisensa pitäisi panna maksamaan teistä, kouluista ja yliopistoista. Kulttuurista saisivat maksaa subventoimattoman hinnan. Jos joutuvat lusimaan, maksakoot vankilasta täyden vuorokausimaksun. Entiset nokialaiset, joita meillä kyllä piisaa, osaavat tehdä ohjelman, jolla veronkiertotason mukainen maksuluokkamäärittely onnistuu.
   Entä kun koittaa lähdön hetki? Kun kirkollisveroja ei ole maksettu, ripotellaanko tuhka Panaman sademetsiin?

                Klikkaa jos tykkäät


Netissä klikataan jos tykätään. Mummo ei klikkaile vaan käyttää vanhanaikaista tapaa ja ilmoittaa täten tykkäävänsä näistä:
   Kevät. Aurinko. Sininen taivas. Sauvakävelijät. Juoksijat - enimmäkseen nuoria naisia, joilla poninhäntä heiluu iloisesti puolelta toiselle. Urheiluhullut. Sellistit, viulistit ja kitaristit. Lapset ja lastenlapset. Muistojen bulevardin sävelmät. Kirjasto. Kirjat. Kotimaa, jossa vallitsee niin laaja demokratia,  että saa haukkua vaikka presidentin. Sotaveteraanit, jotka kertovat nauhalle muistojaan kiihkottomasti ja hymyn häive suupielessä, koska puolustettu maa on arvokas.
   Entä ne ei-trykkäämiset? Niitä nyt olisi, mutta mummo tekee rajauksen. Hän klikkaa vain pienet, arkiset ja kotimaiset asiat. Eivät ne ulkomailla kumminkaan lue hänen listaansa eivätkä lakkaa sotimasta ja kiduttamasta vankeja, sieppaamasta lapsia sotilaiksi, raiskaamasta eivätkä lopeta terroritekoja. Tässä siis mummon ei-tykkäämiset:
   Narsistiset radio- ja TV-ihmiset, jotka nauravat kuollakseen omille typerille vitseilleen. Elikkä-sanan käyttäjät. Kaupan tomaatteja käpelöivät ihmiset, jotka yrittävät jakaa rinoviruksensa ja listeriabakteerinsa, hivinsä, zikansa, ebolansa ja lintuinfluenssansa kaikelle kansalle. Poliitikot, jotka moittivat vanhustenhoidon tasoa mutta eivät käy tervehtimässä omaa mummoaan. Aikuiset, joiden mielestä lapsilla ei ole koulussa kivaa. Rasistit, joiden mielestä turvapaikanhakijoilla olisi ollut ihan turvallista siellä kotona. Ihmiset, jotka eivät näe maailmassa mitään tykättävää, sillä mummon mielestä tämä on ihan siisti mesta. Suorastaan paras missä mummo on konsanaan ollut.

     Sivistyksen pintakiiltoa nuorisolle

   Mummolla on ystävä Ville, viidesluokkalainen. Television tietokisassa hän näkee nuorenmiehen , joka ei tiedä, kuka on kirjoittanut Seitsemän veljestä. Voi kauhistuksen kanahäkki, ei kai vain ystäväni Ville kuulu noiden tietämättömien joukkoon! Villen Kivi-tietous on heti päivitettävä!
   Tehdään siis retki Tuusulanjärven rantaan ja Aleksis Kiven kuolinmökkiin. Matkan ajan poika pelaa kännykällä kiinnostavia ja koukuttavia pelejä eikä kuule mummon selityksiä. Mökin ovella mummo törkeän mummomaisesti takavarikoi kännykän käsiveskaansa, ja jopa aukenevat Villen silmät ja korvat. Ainakin yhdelle nykynuorelle selviää, mikä on Seitsemän veljestä ja mikä mies sen kirjoittaja oli.
   Menestyksestään innostuneena mummo kurvaa autonsa myös Ainolan parkkipaikalle ja vie pojan Sibeliuksen maisemiin. Ja kappas vain, ennen kuin kännykkä palautuu käynnin jälkeen pojan käteen, tämä on jo oppinut yhtä ja toista Sibeliuksesta, ainakin sen, että maailmalla tiedettiin ennen Suomesta Sibelius, sauna ja sisu.
   Paluumatkalla mummo vielä varmistaa, että oppi on mennyt perille. "No, kuka sen Seitsemän veljestä kirjoitti?" "Venttaa vähän, mä katon kännykästä." Hetken perästä tieto on pojan kämmenellä. "Se oli toi Sibelius." Mummo on eri mieltä. "Tota, mä taisin klikata väärin. Kysyin seitsemää sinfoniaa."
   Mummo huokaa. Tärkeätä sekin. Vai tietävätkö kaikki Suomen viidesluokkalaiset Sibeliuksen sinfonioista? Poika sanoo tsau ja lähtee kännykkää tuijottaen tallustamaan kohti kotia. Toivottavasti ei kompastu matkalla Kiveen.

Suklaamunia ja narsisseja

                    

Päästiinpä pääsiäisestä. Se alkaa aina hankalasti, kun noitien ja virpojien joukot ilmaantuvat ovelle. Mummon kaukaisessa lapsuudessa sellaisia ei tunnettu. Hän ei tiedä, mitä niiden kanssa jutellaan, eikä hän missään nimessä halua olla se pihi naapuri, joka antaa vain yhden lakupötkön.

Kirjoja tehdään nykyaikana vaikka hiusten letityksestä, joten eikö olisi jo aika julkaista noitien ja virpojien kohtaamisen ohjekirja koreiden kuvien kera! Toivottavasti sellainen ilmestyy kirjakauppoihin hyvissä ajoin vuoden 2017 alussa. Kyllä se sopii kristillisperäisen Suomen 100-vuotisjuhlaan.

Muuten pääsiäinen sujuu, paitsi ylivieskalaisilta, joilta poltetaan kirkko. Uuden rakentaminen on yhtä kinkkinen juttu kuin Porvoon kirkon korjaaminen. Vakuutusrahoihin ei paljon voi turvata. Molemmat kirkot olivat jo vanhoja ja siis vähäarvoisia.

Paloa muistellen mummo laittautuu kirkkoon. Se on pääsiäisasussa henkeäsalpaavan kaunis. Parvelta kaikuu Jussi Kylätaskun trumpetti yhdessä urkujen ja välistä myös heleän sopraanon kanssa, ja kirkkosali on täynnä iloa. Alttarilla julistaa nuorten naisten tiimi samaa ilosanomaa. Tyttöpappeja, mummo ajattelee, yhtä nuoria kuin television päivystävät lausunnonantajat, joilta kysytään mielipidettä sodan ja terrorismin asioissa. Näinä aikoina heillä riittää selittämistä, sillä ei mene päivääkään ilman hirvittävää verityötä jossakin päin maailmaa.

Ovella tyttöpapit tarjoavat kävijöille pääsiäismunan ja keltaisen narsissin. Ulkona paistaa aurinko niin kuin sen pääsiäisenä kuuluu.